Viime päivät on käyty ahkerasti metsälenkillä. Eilen vaan mentiin keskellä hirvenmetsästystä ja punatakkisia miehiä hirvikiväärien kera vilahteli puiden takana. Onneksi ei tullut hirveä vastaan. Elvis on niin kova juoksemaan, että se tulisi hulluksi, jollei pääsisi painattamaan metsään. Aron juoksee sen kanssa ja välillä vaanii sitä. Jimmy menee omaa vauhtiaan keppi suussa.
Lenkkeilyn ohella on tehty sitten pikkureenejä sisällä. Aronilla on työn alla noutokapulan pito, sitten jokunen sessio istu ja maahan- vihjeiden harjoittelua. Mies leikkii Aronin kanssa myös ja käski kirjoittaa, että se on opettanut Aronille irti-vihjeen/ käskyn. Käyttää sitä käskyä, kun heittelee Aronille lelua, Aron hakee ja tuo miehelleni, sitten irti esineestä käskystä ja taas leikki jatkuu.
Tänään otin kuitenkin metsälenkin jälkeen Aronilla kotipihassa reeniä ja voi murheiden murhe, Aron on niin intoa piukeena reenin aloittaessa, että ääntä ja piippausta tulee ilmoille. Ääntely jää kun päästään tekemään, mutta sittenkin, en halua jatkossa tätä yhtään enempää, joten täytyy aloittaa malttamis ja rauhoittumisreenit.
Joka tapauksessa Aron teki loistavaa työskentelyä seuraamisharjoituksissa, kriteerinä oli, että oma asentoni on suora, nami tulee vasta naksun jälkeen taskusta ( ei siis enää namikäsiä) ja katson reeniä naapurin lasiparvekkeen kautta (ei siis itsellä suoraa tuijotusta koiraan). Jos ääntelyä ei lasketa, meni erittäin hyvin. Yksi seuraamissuora oli 6 askelta pitkä ja aron piti kontaktin, oikean kohdan ja asettui hyvään paikkaan istumaan kun pysähdyin, Mutta se ääntely. Tätä oli siis ilmassa ensimmäisissä sivulle siirtymisissä.
Seuruitten jälkeen vuorossa oli kiertoja ja kivaa on sanoo Aron. Sitten muutama stopin alku kiertojen yhteyteen, heitin vain lelun ja jo toisella kerralla koira pysähtyi, kun näki käteni nousevan lelun heittoon.
Elvis on ottanut kaukokäskyharjoituksia sekä metalliesineen pitoa. Elvis kavahtaa sitä hetkeä, kun se on metalliesineen kanssa edessäni luovutustilanteessa, heti jos metalliesine koskee omaa treeniliiviäni, siitä kuuluu pieni kahahdus, se irroittaa kapulasta ja seuraavalla kerralla se jää kauas minusta istumaan metalli suussa. Joten yritän syötellä sitä niin, että se istuu edessäni ja kapula on siinä nenän yläpuolella. Toivotaan, että se pääsee tästä yli. Kaukokäskyissä se sählää, joten näitä pitää ottaa maltilla. Seisomisen opettaminen sekoitti Elviksen maasta istumisen, joten siinä riittää askaretta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti