Riitta Jantunen-Korrin silmän alla

Tänään oli jännittävä päivä, sillä matkasimme kohti Sipoota ja siellä yhteiskoulutusta Elviksen veljen Onnin ja Caritan kanssa, meidän treenejä ohjasi Riitta Jantunen-Korri. Ja kyllä kannatti, sillä saimme reppukaupalla ohjeita jatkoon :-)

Aloitimme Aronin kanssa ja kerroin Riitalle meidän ääntelykriisistä. Siis mitään suurta ääntelyä ei Aronilla ole koskaan ollut, mutta sen ehkäisystä on tullut meidän koulutuksia ohjaava juttu. Ääntelyn pelossa en siis ole uskaltanut pitää hauskaa Aronin kanssa, toisaalta kuten Riitta sanoi, olen löytänyt monia keinoja hallita Aronia ja sen mielentilaa. Jatkoon Riitta sanoi, että ääntelyä kannattaa seurata, jos pentu (sellainenhan Aron vielä on) vinkaisee pari kertaa reenin aikana ei se ole vielä reenin eikä maailman loppu. Suositteli kuitenkin pitämään treenipäiväkirjaa ja seuraamaan sen avulla, että minkälainen toiminta lisää ääntelyä.
Aron aloitti seuraamisilla ja näissä Aron oli oikein hyvä. Ainoastaan seuraamisen pysähtyvät perusasennon Aronilla ovat vinot ja näihin Riitta kannusti käyttämään vielä namikättä, että koira pysähtyy suoraan istumaan. Kokeiltiinkin sitä ja suoristuu kyllä.

Sitten kävimme vähän ruutua läpi, itse suoritukset eivät olleet kovin hyvät, Aron on kotinurkillä mennyt ruutuun paljon paremmin, mutta syitä oli monia. Ruutua ei olla otettu pariin viikkoon, lisäksi jatkossa Aron tarvitsee ruutuun menoon virittelysanan, koska nyt se mietti, että mikä ruutu ja vasta sitten lähti tekemään. Ruutumerkit oli vähän erilaiset kuin kotona samoin alusta ruudussa. Kentällä oli myös häiriömerkkejä ja nämä veivät Aronia toiseen suuntaan, se kävi myös noutamassa minulle pari merkkiä. Jatkossa meidän reeneissä on hyvä olla niitä häiriömerkkejä, samoin nyt minun täytyy hommata hyvät ruudun ympärystä merkkaamiseen liittyvät valkoiset narut, sillä sekin helpottaa sitä ruudun hahmottamista. Sitten enemmän pitää työstää taas sitä itse alustaa. Mutta nyt taas uskallan työstää tätä ruutua, kun ei tarvitse pelätä sitä ääntä, joka voi tulla näissä vauhdikkaammissa jutuissa.

Ruudun jälkeen katsottiin noutoa, siinä jatketaan edelleen sitä, että kehun ja palkkaan iloisesti, kun kapula on oikein hyvin suussa. Samon Riitta kannusti ostamaan isompi laipallisen noutokapulan, nykyisessä on aika matalat laipat ja siihen tarttuminen vaatii hetken asettelun Aronilta. Haluaisin itse, että sen ote olisi napakampi ja pitävämpi siihen kapulaan.

Sitten otettiin vähän paikallaistumista, ensin vaan jättö, tässä Aron meinasi lähteä mukaan, sitten uusi yritys ja nyt Aron kuunteli, että paikka on paikka, poistuin koiran luota, seisoin hetken kauempana ja takaisin palkkaamaan Aron, sitten uudestaan jättö ja nyt tästä kutsuin ensimmäisen kerran tänne, siis on Aron kuullut tänne-käskyä, mutta ensimmäinen kerta tästä paikalla olosta. Reagoi käskyyn ja tuli, mutta eteenistuminen oli vähän hatara, tässä olisin voinut auttaa käsillä koiraa.
Sitten katsottiin kaukokäskyn alkuja, päädyimme tekniikkaan, missä takapää pysyy kaikissa siirroissa paikallaan. Tähän Riitta neuvoi, että otan näitä siirtoja peilin edessä ja tarkkailen sitä takapään pysymistä paikallaan. Lisäksi Riitta sanoi, että mieli tässä liikkeessä pitää olla mahdollisimman stabiili, joten näitä otetaan sitten iltaruuan jälkeen täydellä vatsalla. Aron tekee kaikki kolme siirtymää käsiohjauksella, ainostaan seisomiseen en ole vielä ottanut käskyä, hyvin menivät nämä kuitenkin namilla ohjattuna.
Lopuksi otettiin vähän hauskaa, eli kiertoja kolmannella kierrolla yksi stoppi, eli käsimerkki ja heti kun Aron pysähtyi, lensi lelu. Riitta sanoi, että voi alkaa ottaa tähän jo käskyn, pysähtyy niin hyvin.
Kaiken kaikkiaan Riitta sanoi Aronin olevan super. Sanoi myös, että sen koulutus on oikein hyvällä mallilla ja se jaksoi hienosti tämän pitkän session, missä välillä aina juteltiin eri liikkeistä. Syöttelin sitä koulutuksen aikana melko paljon ja koko tänä koulutusaikana, se saattoi päästää ehkä kaksi kertaa äänen, nekin ei liikkeen aikana. Riitta muistutti, että meidän pitää muistaa nauttia toisistamme ja pitää iloinen mieli koulutuksessa, sillä jos pelkään sitä äänen tuloa tai harmistun siitä, että ääni tulee, voi se pian alkaa vaikuttaa motivaatioon ja meidän työskentelyyn. Joten kaiken kaikkiaan oikein hyvä mieli ja Aron on oikein pätevä kultamuru. Ääntelyistä Riitta sanoi, että tarkkana kannattaa olla, mutta jos pentu päästää reenin aikana pari ääntä esim. innokkuudesta johtuen ei takertuisi niihin. Usein äänet jäävät pois, kun pennulle kokemusta karttuu ja se oppii lisää miten siellä kentällä toimitaan. Jos ääntely lisääntyy reeni reeniltä, pitää siihen tarttua, mutta toistaiseksi Riitta sanoi, että ainakaan tänään ei nähty mitään ongelmaa.

Sitten oli Elviksen vuoro. Elvis oli erittäin vilkas ja aktiivinen, omasta mielestäni liikaakin. Liikkeiden välissä se on heti valmiina moikkaamaan kaikki kentällä olijat ja sen keskittyminen voisi olla parempaa. Mutkun sen mielestä tää koulutus on vaan niin kivaa.
Seuraamisissa sen sen asentoa pitää suoristaa, on nyt vino. Tätä voidaan tehdä pienellä idarineliöllä, missä aina kulman jälkeen pitää suoristua. Tässä voin ohjata koiraa namikädellä.

Sitten päästiin ruutuun, siinä sain juuri niitä ohjeita jatkoon, mitä lähdin hakemaan. Eli voin ottaa ruutua vaikka puolelta matkalta, siitä ruutuun lähetys ja hyvä seisahdus alustalle. Jos koira menee esim. ruutuun sivukautta tai takaa ja sitten pysähtyy ihan oikein, voidaan koiraa kehua hyvästä pysähdyksestä, mutta hyvä palkkaus tulee vain suoraan ruutuun menoista. Sitten jatkossa joka ruutureeneissä on yksi alustaruutu/ yksi tyhjä ruutu, joka kerta. Eli näin päästään siitä hämmennyksestä, että ruudussa ei ole mitään. Ja nämä tilanteet ovat hämmentäneet Elvistä, jolloin koko ruutu on mennyt harakoille. Nyt siis lähetettiin noin 10 metrin päästä Elvis tyhjään ruutuun, heti kun koira oli siinä kohtaa missä alustan pitäisi olla, huudan napakan seis ja Riitta heitti Elvikselle samantien pallon palkaksi. Tällä päästään siihen hetkeen, ettei koira ehdi hämmentyä siitä, ettei siellä ole sitä alustaa. Ja jonain päivänä voin ottaa seis, jolloin koira pysähtyy ja kuuntelee tuleeko palkkaa, käskyä tms. eli koira saadaan kuulolle. Tähän asti se ei ole ollut kuulolla, jos se etsii sitä alustaa. Eli oikein hyvät neuvot tähän.
Sitten tunnari, meidän toinen haasteliike. Tehtiin ensin kaksi oikein onnistunutta harjoitusta, näissä oma oli piilotettu lehtien alle, tähän Riitta sanoi, että jos se oma on erillään, pitäisi olla aina piilotettuna, Elvishän on tehnyt niitä näköön perustuvia noutoja tässä vailla haistelua. Sitten kolmannella tunnarilla Elvis ei enää pystynyt työskentelemään, se oli ilmeisesti jo niin kaikkensa antanut, että ei vaan pystynyt haistamaan sitä oikeaa. Oma oli keskellä lehtien alla ja sen ympärillä oli kymmenisen kapulaa, se haisteli kaikkia pitkään ja hartaasti, sen haistelu oli todella hyvää ja olin aivan varma, että kohta se päätyy siihen keskelle ja päästään palkitsemaan hyvästä työskentelystä, vaan lopulta se luopui ja nappas vaan jonkun. Voi höh. Otettiin tämän jälkeen yksi luoksetulo väliin, että Elvis saa tuulettaa nenää ja päätään, mutta se ei auttanut, se ei löytänyt uusinta kierroksellakaan sitä omaansa. Joten päädyimme vähän samaan kuin itse ole päätynyt, että Elvis ei jaksa tässä liikkeessä toistoja. Jatkoon saimme hyvän ohjeen, eli yksi tunnari ja siihen heti kunnolla haastetta peliin ja jos onnistuu, niin aivan superpalkka. Superpalkka voisi olla vaikka maksalaatikon rippeet :-) Eli teen huomenna tämän samanlaisen harjoituksen suoraan, jossa oma keskellä piilossa ja ympärillä paljon häiriökapuloita ja vain yksi onnistunut suoritus.
Elvis vaikutti kaiken kaikkiaan mielestäni kuormittuvan harjoituksista, uusi ympäristö taas verotti sen työskentelyä, lisäksi se sählää ja häsää ihan liikaa, mihin sen energiat kuluu. Jatkossa yritän hallita näitä liikkeiden välejä. Joten reenaillaan vaan lisää :-)

Ja kiitos Caritalle, että saatiin tämä yhteiskoulutus aikaiseksi!! Oli kiva nähdä kuinka Onni oli tosi hyvä ja aika samanlaisia veljekset kyllä ovat, Onnin koulutus oli oikein hyvällä mallilla ja monissa asioissa se oli parempi kuin veljensä. Tämähän oli meille vaan hyvä asia, kun nähtiin, miltä joku liike tai osa tulisi meilläkin näyttää.