Eilinen oli täysin koulutukseton päivä, mutta tämä lauantai sitäkin aktiivisempi.
Elvis on ottanut kolmet tunnarireenit kotipihassa. Aamun ensimmäisissä se haki ihan mitä sattuu sieltä kapuloista, kun nosti väärän sanoin ei ja kapula tippui kyllä siihen. Ihmeesti se kuitenkin kesti palautteeni, Jimmy otti aina tässä vaiheessa niin nokkiinsa. Tämän jälkeen korjasi työskentelyään ja muisteli, että mitä pitää tehdä, että löytää sen oikean.
Kakkosreenissä onnistumisia alkoi jo tulla, aluksi minusta tuntui, että Elvis katsoo mihin pudotan kapulan, sillä se usein meni suoraan sille oikealle ja nosti sen. Palkitsin totta kai kun toi sen oikean.
Kolmannessa reenissä päästiin taas asiaan, sillä otin kolme omaa taskuun hajuuntumaan ja tehtiin sellainen harjoitus, että Elvis jäi istumaan, kapulat siihen eteen ja minä kapuloiden taakse, niinkuin luoksetulo tilanne, mutta matkalla oli rivissä kapulat, joista yksi oli oma. Oman paikka oli paikalla 3 tai 4. Ja oma asettumiseni hyödynsi sen, että näin miten koira toimii kapuloilla. Ja toimi hyvin, koira tuli kapuloille, haisteli jokaisen läpi ja kun nenä oli kolmannella jossa se oma oli, nosti sen ja toi minulle. Tämän harjoituksen toistin kolme kertaa ja kaikkissa kerroissa onnistui. Joten huomenna jatketaan tätä projektia.
Aron otti sisällä noutoharjoituksia ja jippiii, se alkaa näyttää jo hyvältä. Teimme aika paljon pitoja edessä ja kapulan nostoa maasta siinä edessä. Sitten tehtiin jo koko noutoliike ihan kokeiluna, Petteri vei kapulan muutaman metrin päähän, Aron oli sivullani ja lähti siitä hakemaan kapulaan, nappas sen suuhun ja tuli istumaan eteeni kapula suussa, irroitti kapulasta irti-vihjeellä. Jes.
Iltasella kävin Aronin kanssa kaksin kävelyllä ja kerhon edessä ajattelin ottaa vähän seuruuta, kun siinä on hyvät lasit mistä katsoa omaa asentoa. Nyt kuitenkaan reenistä ei tullut yhtään mitään, ensimmäinen sivu-vihje jo aiheutti piippauksen, keskytin ja yritin hetken päästä uudestaan, taas ääntä, joten jatkettiin matkaa eikä sitä reeniä sitten sen enempää. Suoraman kentän kohdalla muutama maahanmeno ja vähän tolpan kiertoa, kun se Aronista on niin kivaa. Sitten vaan käveltiin ja palkitsin kontaktista. Sitä en oikein osaa sanoa, mistä piippaus johtui. Matkalla sinne kerholle nähtiin niin kotipihassa kuin kerhon edessäkin lapsia, jotka laskee pulkalla. Tämä tuntuu sytyttävän Aronin nollasta sataan, siinä kerhon kohdallakin se olis halunnut sännätä sinne pulkan perään, mutta sen luoksetulokutsu toimii ja se kääntyi luokseni välittömästä kuullessaan nimensä. Se olis kovasti halunnut sännätä sinne uudestaan, mutta valitsi kontaktin ja tästä muutaman minuutin päästä olisi pitänyt tehdä sivulle tulo ääneti. Että aika vaikeeta on säätää mielentilaa oikealle tasolle reenin alkaessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti