Heti aamulenkin jälkeen otin Aronin kanssa kotipihassa pienen session seuraamista. Naapurilla on aika hyvä lasitettu parveke ja lasien kautta näen itseni ja koirani, joten harjoituksessa yritin olla katsomatta koiraa ja seuraamisaskeleita ilman namikäsiä. Meni oikein hyvin, otin ihan muutaman sivulle tulon ja naks ja taskusta nami, sitten muutamia suoria eteenpäin liikkumisia ja pysähdyksiä. Kesken reenin pihaan ajoi auto, Aronin olisi tehnyt mieli mennä katsomaan autosta tulevia ihmisiä, mutta piti paikkansa kyllä ja Aron vilkaisi ihmisiä sitten katse minuun päin ja tästä naks. Kun ihmiset oli menneet pois otin vielä muutaman pätkän ja onnistui oikein hyvin.
Sitten iltapäivällä hiukan ennen pimeän tuloa otin Aronin ja Elviksen autoon ja ajelin niiden kanssa suoraman kentän laitaan reenailemaan kummallakin tokoa. Seuruuharjoitus oli mielestäni täsmälleen samanlainen kuin aamulla, mutta nyt jostain syystä Aron ei istunut minun pysähtysessä automaattisesti. Tässä täytyi helpottaa namikädellä ja sieltä ne istumiset löytyikin. Koska istuminen näytti sillä hetkellä jostain syystä vaikealta, otin reipasta kävelyä ja naksuttelin Aronin mukana pysymistä.
Sitten meillä oli vuorossa ruutu, nyt kokeilin ensin niin, että kun Aron meni ruutuun alustalle seisomaan, heitin lihapullan sinne ruutuun naksun jälkeen palkaksi. Sitten otin alusta pois ja tein kokeeksi lähetyksen tyhjään ruutuun, ilman alustaa Aron meni ruutuun, mutta jäi aivan eturajalle, joten tätä en jatkossa halua vaan sen ruudun taka-osan varmemmaksi. Sitten laitoin sen eilisen pallon sinne ruutuun ja lähetin, hyvin meni, mutta kun koira oli pallolla ja huusin hyväää, niin Aron jätti pallon ruutuun ja laukkasi luokseni. Höh, ja kun en juuri halua, että se tulee sieltä ruudusta palkan toivossa luokse. No en jäänyt tätä sen enempää takkuamaan. Mentiin sitten tekemään vähän kiertoja lipputankojen ympäri, mutta nyt joku typerä juoppo huutelin siinä Aronille että tule tänne typerä piski, ja minun oli pakko keskeyttää harjoittelu, ei Aron siitä häiriintynyt, mutta minun oli pakko huutaa, että onko pakko huudella siellä, tällä kentällä on vaan yksi kouluttaja kiitos. Ärsyttävä ukko!
Sitten oli Elviksen vuoro. Seuraamiset meni hyvin, sitten otin luoksetuloja ja yritin pysäyttää ruutuun, lyhyillä matkoilla onnistuu, mutta heti kun toistoja tuli enemmän ja matkat piteni, alkoi Elviksellä olla vaikeuksia jäädä istumaan, aina kun käännyin, oli koira käynytkin jo maahan ja sitten alkoi luoksetuloharjoituksista tulla paikalla istumisharjoituksia. Kun lopulta kutsuin tästä Elviksen luo, se tuli lujaa mutta ei todellakaan reagoinut pysäytyskäskyyn.
Sitten vuorossa ruutua ja tänään käskystä pysähtyminen ruutuun oli aivan mahdotonta. Elvis lähti kaukaakin ruutuun ja mutta seis käskyä se ei kuunnellut, kun taisi etsiä alustaa tai jotain muuta sähellystä. Sitten vein alusta ruutuun että saataisiin onnistumisia, mutta nyt tuli tuttu Tiina kentän laidalle ja huuteli, että näytä sitä Aronia, kun Petra on puhunut koulussakin siitä niin paljon. Keskeytin Elviksen harjoittelun ja vein sen autoon, päästin Aronin vapaaksi auton perästä siihen näytille. Se kyllä tervehti Tiinaa, mutta siinä meidän jutellessa se lähti kentälle ja paineli ruutuun ja seisoi siellä alustalla. Ei liikkunut askeltakaan vaikka kutsuin, jestas. Sitten ei auttanut kuin kävellä kohti koiraa ja matkalla jutella, että vau, löysitkö ihan itse sen ruudun sieltä. Ja Aron seisoi siellä ruudussa alustan päällä kuin puujumala eikä ottanut askeltakaan minua kohti. Vasta ruudun reunalla se liikkui, mutta minun oli pakko palkata ja nauraakin, että miten se noin nokkelasti teki sen. Matkaa autolta sinne ruutuun oli ainakin 50 metriä.
No Elviksen harjoittelut jatkui, vein sen nähden nyt lelun sinne ruutuun. Ja Elvis odotti, että lähetän sen sinne, mutta otinkin seuraamista joka oli aivan täydellistä, otin muutaman jäävän istu-käskyn ja nämäkin ihan täydelllisiä, sitten oltiinkiin ruutuun lähetys suoralla ja siitä ruutu, meni lujaa ja suoraa. Tämän jälkeen lähempää ruutua lähetys, ruutu, meni mutta ei seisahtunut käskystä. Sitten aivan viiden metrin päästä ruutuun menoja, joista sain seis käskyllä seis. Tähän olikin jo pakko lopettaa, kun oltiin tehty jo varmaan taas liikaakin. Loppuun oli kuitenkin pakko ottaa hyvän mielen seuruuta ja tässä Elvis oli todella tarkka. Tein pitkää suoraa ja käännöksiä, eikä sen katse tainnut irrota minusta kertaakaan. Se oli siis aivan upea!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti