Päivittelen tässä koulutuksia monen päivän osalta. Meillä oli viikonloppuna Petterin synttärit ja leipominen, laittaminen ja juhlien pito hiukan hiljensi koulutuspuuhia :-)
Koirat ovat kuitenkin metsälenkeilleet joka päivä ja sen lisäksi Elvis on harjoitellut tunnaria yhden erän sekä tänään ruutua yhden erän. Tunnarissa toistot tuo otteen herpaantumista, tein kolme erilaista tunnariharjoitusta, joista 2 ensimmäistä meni aivan nappiin. Kolmannella Elvis maisteli muutamaa ja toi sitten sen oikean, joten siitä ei tullut palkintoa. En tiedä, että pitäisikö minun jatkossa ottaa aina yksi onnistunut tunnari ja palkita siitä ruhtinaallisesti. Ruudussa on sellainen ongelma, että jos ruutu on tyhjä, jää elvis etsimään alustaa tai lelua eikä kuuntele käskytystä lainkaan vaan etsii ja etsii. Ruutuun meno on mukavan suoraa, ainakin tänään ja osaa hakea ruudun katseellaan. Joten kuinka harjoitella tyhjää ruutua onnistuneesti?
Aron on harjoitellut niin sisällä kuin ulkona paikalla istumista sekä lyhyitä paikalla makuita. Istuu ihan kivasti valintatalon edessä, mutta paikalla olo on ihan lyhytaikaista, käyn kävelemässä jonkun kierroksen ja palaan palkkaamaan koiran, sisällä seison paikallani, jos yhtään kehun kauempaa Aron saattaa helposti nousta, mutta käyn palkkaamassa sitä aina välillä koiran luona ja sitten taas uusi paikka-vihje. Haluaisin päästä siihen, että voisin kauempaa kehua sitä ja kertoa, että hienoa kun istut siellä ja minä olen täällä kauempana.
Noutoja ollaan tehty myös sisällä ja kerran ulkona. Tänään tehtiin eteisessä sellaista, että heitän ensin makupalan kauas minusta, Aron lähtee sen perään ja takaisin tullessa matkan varrella minua kohti onkin noutokapula, se pitää napata siitä ja tulla sen kanssa luokseni. Olen saanut tosi hyviä kapulaan tarttumisia ja tuloja luokseni näin. Tosin näytän palkkaavan noudosta liian usein vasemmasta kädestä, sillä Aron asettuu lähemmäs sitä kättä kapulan kanssa, ideaalihan olisi siihen eteeni keskelle. Ja sitten olen huomannut, että jos palkka on näkyvissä, menee touhu heti lapasesta. Lauantaina selkäni takana sohvalla oli nökäre jauhelihaa palkaksi, Aron huomas sen ja yritti suoraan rynniä palkalle. Muutenkin se on tosi ahne, ruokapöydältä lähtee heti kaikki, jos vähänkin jätän ja poistun keittiöstä esim. kun ovikello soi. Sillä välin ahne-Aron kyllä käyttää heti tilanteen hyväkseen. Leipominen ja ahne pentu olikin aika mielenkiintoinen yhdistelmä :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti