sunnuntai 15. marraskuuta 2009

takapakkia

Voi huokauksen huokaus.....

Tänään oli kotipihareenejä. Elvis aloitti tunnareillaan, kaksi ensimmäistä onnistui hyvin, sitten luultavasti naapurit häiritsivät sen keskittymistä ja se haki vaan jonkun, kunnes uusittiin ja onnistui.
Sitten ruutuun, olin rakentanut sen takapihalle ja virittelin punaisesta lasikuitunarusta ruudun reunatkin siihen. Ensimmäinen lähetys oli ruutuun missä oli lelu, Elvis meni melkein suoraan sinne, joten sama uusiksi ja nyt laukkasi suoraan ruutuun. Sitten lähetys tyhjään ruutuun, nyt meni hyvin, mutta ei kuunnellut seis-käskyä vaan etsi alustaa tai lelua ja lopulta istui sinne ruutuun, kun ei löytänyt niitä. No sitten hain alustan ja tälle yksi lähetys ja seis, sitten ilman alustaa, mutta nyt alkoi ruudun vauhti tippua ja Elvis haisteli jotakin matkanvarrella, oli siis ihan hoh hoijaa...Sitten otin muutaman lähetyksen ruutuun aika läheltä, seis ja lelu palkaksi.
Sitten seuraamista ja mitäs huomaankaan, Elviksellä on otettu niin paljon seuraamista liikkuen aina eteenpäin että askel tai kahden askeleen seuraamiset oli sille ylivaikeita, mielessä oli esim. käännös vasempaan seis, mutta seuraa käskyllä lähtee jo edistämään eikä perusasentoon pysähdys oli mistään kotoisin. Tätä tehtiin sitten namilla askel kerrallaan ja tästä tulee kyllä taas sisäreenijuttu. Tätä reenattiin sitten illalla muutama minuutti ennen iltaruokaa ja kyllä se sisällä osaa :-)
Sitten Aronin vuoro, se oli odottanut sisällä omaa vuoroaan, tulin ulos ja käveltiin vaan ja naksuttelin sille kontaktista, mentiin reenikohtaan ja sieltä tuli heti iloinen ääni ensimmäisessä seuraamisessa. Just, ei siis tätä, joten käveltiin vähän aikaa pihan toiselle puolen ruudulle. Mielessäni oli, että jos sivulle tulossa ja seuraamisessa on jotakin paineistavaa, mistä ääni lähtee. Mentiin ruudulle ja ruutu käskyllä tuli oikein iloinen ääni, ei auttanut vaikka meni tyhjään ruutuun ja pysähtyi sinne hienosti, ääni tulee. Lopetettiin siihen.

Joten miltä nyt tuntuu, siltä, että olen aivan huono kouluttaja. Hatun nosto niille, jotka osaavat koiriensa mielentiloja tulkita ja laskea.

Joten Aronin ääntely on nyt entistä suuremman silmän alla ja yritän kuumeisesti oppia tulkitsemaan, milloin sen mielentila on niin korkea, ettei todellakaan pidä edes yrittää kouluttaa sitä ja tarkkailla vaan, että mikä sen aiheuttaa. Tämän päivän ääni tuli ilmeisesti siitä, että Elvis kävi ensin tekemässä reenin ja se odotti sisällä, sitten kun oli Aronin vuoro, se odotus purkautui siinä reenissä. Näihin tuloksiin päädyin, sillä yhdessä välissä iltaa otin Aronin ihan lennosta mukaan ja mentiin pihaan, tehtiin vähän maahanmenoja, naks ja nami tassujen väliin, eikä ääntäkään kuulunut. Samoin ihan illalla kävin sen kanssa vielä kaksi iltakävelyllä ja annoin sen mennä vapaana ja tarkkailin sitä ja pohdiskelin tätä juttua koko lenkin ajan, Suoraman kentän kohdalla se tarjosi itse seuraamista ja ilman käskyjä vaan kävelin, kääntyilin ja palkkasin kun koira oli oikealla kohdalla. Lopuksi pysähdyin ja koira otti hyvän istumisen siihen, kaikki siis ääneti. Joten oma toimintani on nyt entistä tarkempaa. Ihan hyvä kun joudun nyt miettimään ihan tosissani, miten tämä tilanne saadaan haltuun. Tulevalla viikolla työn alle tulee myös malttaminen ja mietin myös , kuinka aloittaa paikalla olon koulutus. Ja ehdottomasti taon itselleni, että jos Aronilla on suuri odotusarvo kohta alkavaa koulutusta kohtaan, se takuuvarmasti ääntelee.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti