Eilen meillä oli Aronin kanssa teemana paikallamakuu. Petran ollessa jumpassa, kävelin sillä aikaa Aronin kanssa Kangasalan keskustaan ja uimahallin edessä vähän reenailtiin. Ensimmäisen kerran tuli kyllä koulutuksellista takapakkia, sillä Aron ei kyllä lähtenyt perääni, mutta maahanmeno oli hidas ja muutaman kerran ilmeni, ettei se edes mennyt maahan käskyn kuullessaan. Tässä vaiheessa helpotin harjoitusta, palkitsin iloisemmin ja otin usean pelkän maa-käskyn ja siitä iloisen vapautuksen. Mutta harjoittelimme myös sitä oloa siellä maassa. Sain usean onnistumisen ja kerran meni niin, että Aronin maatessa paikallaan ja minun seistessä kauempana käveli isä ja poika uimahalliin Aronin edestä. Mutta Aron pysyi paikallaan. Kävin vapauttamassa koiran ja sitten otin luoksetulon jättäen koiran ensin istumaan paikalleen. Siinä pysyy hyvin. Lopuksi kiertoja ja leikkiä lelulla, jotta yhteisestä harjoituksesta jäisi hyvä mieli.
Illalla otin samaa makuuta vielä kotipihassa, ihan lyhyitä jättöjä ja siitä istumisen kautta ylös onnistuen. Mietin kuitenkin vielä nukkumaan mennessä, että onko nämä harjoitukset liian vaativia puolivuotiaalle, mutta täytyy seurata Aronin asennetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti