Todella ihana viikonloppu takana :-)
Matkasin siis lauantai-aamuna kohti Turkua, siellä siis Frosty fields pentutapaaminen Outi Vesakosken luona. Innoikkaimmat pentusisarukset Pipsa ja Ready olivat jo tulleen edellisenä iltana ja olivatkin viettäneet hyvin penturiekkumispainoitteisen illan, joka ei kyllä pentujen vauhtia yhtään hidastanut. Joten pihaan päästessä Aron, Elvis, Ready ja Pipsa painelivat tuhatta ja sataa.
Aika pian lähdimme kuitenkin kohti agilityreenihallia, mitä luksusta se olikaan, 2 tuntia varattuna meille lämpimään halliin. Käsittämättömän hienoa kaikkien pimeiden ja kylmien ulkoreenien jälkeen. Meidän aksaamista ohjasi Marika Klosner ja Aron oli oikein kiva ja innostunut aiheesta. Meidän heikoin lenkki on vain ne hetket, kun pitää odotella omaa vuoroaan. Aron haluaisi tehdä koko ajan :-)
Kahden tunnin reenin jälkeen palattiin Outin luo ja syötiin ja juteltiin tietysti kaikkea, eniten tietysti koirareeniaiheista. Porukkaan oli tässä vaiheessa liittynyt Loisto-sisko Riikan ja Jarin kera. Pennut juoksi ulkona minkä kerkesivät. Hyvän syönnin jälkeen suuntasimme kohti turun messukeskusta koiriemme jäädessä Outille nukkumaan, siellä oli kv-näyttelyn yhteyteen järjestetty tokon maajoukkueen karsintakoe ja mikäs siinä ihaillessa suomen parhaimpien evl-tokoa. Ja toki meillä oli siellä katsomossa hyvät eväät mukana. Takaisin Outille palattiin iltasella ja vielä oli vähän pakko porukalla puida erilaisia koulutusjuttuja, joten Aron näytti vielä puolen yön aikaan kaukokäskyjen siirtymisiään sekä noutokapulan pitoa. Outi sanoi Aronin pidon parantuneen ja kaukoissa meillä on hakusessa istu-seiso-istu siirtyminen. Mutta käsittämätön Aron, kun vielä iltaruuan jälkeen jaksoi näyttää mitä on harjoiteltu.
Seuraavana päivänä meillä oli ohjelmassa 2 tuntia Lentsua eli ajelimme Leena Välimäen kotipihaan. Nyt menossa oli mukana myös Aronin veli Jäbä perheineen ja kävimme porukalla läpi tokon 5 keskeistä ja tärkeintä teemaa, joiden varaan kaikki rakentuu. Nämä olivat sivulla oleminen, ohjaajasta irtoaminen, tuominen, ja kääk, mitä ne kaksi muuta vielä olivat :-)? No jokatapauksessa jokainen pentu kerrallaan tehtiin ja Aron aloitti. Sen seuraaminen ja keskittyminen oli huonoa ja jouduin namiavusteisesti sitä ohjaamaan. Pitkään aikaan ei ole tarvittu namiavusteisuutta. Sivulle tulot eivät olleet kovin hyviä, haluaisin, että koira tarjoaa spontaanisti sivulle tuloa käynnistääkseen liikken, joten tätä suunnittelin itse kotimatkalla, että sitä pitää vahvistaa. En tiedä onko tässä seuraamisessa nyt jotakin epäselvää, joka tapauksessa motivaatiota pitää vaan mielestäni kasvattaa itse liikkeeseen. Haluaisin semmoisen hullunkiillon aronin silmiin, kun sanon sivu ja seuraa.
Mutta saimme Lentsulta hyvän vinkin kapulan pitoon ja näitä tullaan heti harjoittelemaan kotona sisätiloissa. Siinä koiran itse tarjoaa hyvää pitoa tunnarikapulaan. Jos ohjaaja on tarkka, se osaa poimia sen hyvän hetken siinä pidossa ja heittää koiraansa namilla.
Luoksetulossa ei ollut Lentsulla sanottavaa ja kosketusalustalle irtoaminen oli meille helppoa. Lopuksi näytimme Aronin kanssa loppuhuipennukseksi ruutuun lähetyksen, joka onnistui nappiin. Loppusanoina Lentsu sanoi, että pentujen tulisi harjoitella vielä enemmän asioiden tarjoamista, koiran tulisi olla siis aktiivinen. Lisäksi Lentsu puhui siitä, että epäonnistumisia ei tule pelätä, koiran tulee siis olla rohkea kokeilemaan ja jos jostakin toiminnosta ei tule palkkaa, se ei latistu vaan tarjoaa jotain uutta.
Lopuksi palattiin vielä Outille ja pennut valokuvattiin ja ryhmäkuvia otettiin. Ruoka maistui sisällä kaikille ja lopuksi lähdin ajelemaan väsyneenä ja onnellisena kotiin. Koiran kouluttaminen on kivaa. Kertakaikkiaan oli hienoa nähdä kaikki pennut, siis vain yksi puuttui tästä viikonlopusta. Todella mukavaa :-) Kiitos kaikille osallistujille sekä Outille ja Riikalle ja Jarille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti