Pitkästä aikaa Kyötikkälän kentällä, siellä oli aurattu lumet pois ja vaikka oli jo ilta, ihan hyvin näki reenailla. Reeniseurana meillä oli Riikka ja Jari Loiston ja Touhon kanssa.
Aluksi oltiin Aronin ja Riikan ja Loiston kanssa kentällä, kumpikin puuhasteli omiaan Jarin ampuessa kaksi laukausta kentän reunalla. Itse seurautin Aronia makupalat kädessä ja Aron oli ns. imutuksessa laukausten aikana, hyvin meni, sillä Aron kulki namin perässä reagoimatta itse ääneen.
Sitten otin seuraamispätkiä, mutta seuraaminen ei ollut niin hyvää kuin olisin toivonut. Seuraamispaikka on siirtynyt vähän eteen ja samalla kontakti ei ole kiinteä. Tosin hyvää tilanteessa oli se, että Aron halusi olla kanssani vaikka siskoa koulutettiin ihan siinä lähellä.
Otin myös yhden onnistuneen maassa olon, tosin lyhyen, mutta halusin varman päälle onnistua. Lisäksi yksi luoksetulo, jossa en vaatinut loppuun tulemista vaan lelu lensi vähän ennen. Tässä vaiheessa vein Aronin hetkeksi sivuun ja otin esille toko-esteen. Ensimmäisen kerran otin sitten hyppyä niin, että Aron istuu esteen takana ja minä toisella puolen sanoen hyppy. Hyvin meni. Tätähän me ollaan harjoiteltu sisällä Petterin sählymailasta ja lasten pikkutuoleista viritetyllä esteellä. Toko-este ei siis tuottanut mitään hämminkiä. Että siinä mielessä saa olla tyytyväinen, sillä tilanne oli kuitenkin erilainen kuin kotona tai kotipihassa.
Elviksen vuoro oli sitten ja jotakin me puuhasteltiin. Seuraamista, jääviä, luoksetulo topilla ja suora, hyppyä ja kaukot loppuun. Hypyssä Elvikselle on sitten vaan niin vaikea ymmärtää, että siellä esteen takana pitäisi istua ja ensimmäisestä käskystä. Ihan käsittömättömän hyvin sille juurtui alokasluokassa se seisominen. Kaukot oli hyviä eikä ennakointia tapahtunut, tosin jälkimmäinen istuminen näytti olevan yhden tassunliikautuksen vajaa, mutta seuraavaksi täytyy taas vahvistaa ripeitä ylösnousuja, nyt näytti vähän turhan rauhallisilta siirroilta. Kohden ei ole koskaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti