Aktiivipäivä

Vaikka kelloja käännettiin, ei se haitannut meitä. Olin sopinut klo 9 treffit kaverini Elinan ja schapendois- Ellin kanssa yhteislenkki ohjelmassa. Koirat juoksi vapaana ja me höpöteltiin, Pitkäjärven jäällä hirveä viima ja pyry. Sieltä sitten kaasu pohjassa kohti Tamskin tallia, jossa Miinun kanssa tokotreffit.

Aron teki omalla vuorollaan seuraavaa:
Ensin kaukokäskyjen aloituksia, joissa pääpaino oli siinä, että Aron tekee maahanmenon ns. eteenpäin oikealla tekniikalla eikä taaksepäin. Naks ja nami, kun meni oikein alas. Miinu teki tähän myös liikkuroinnit ja Aron teki oman osuutensa oikein. Jatkettiin kaukoja vielä niin, että jätetään koira ja sieltä 10 päästä Miinun heilutellessa käsiä kaksi vaihtoa istu + etu, palasin koiran luokse ja palkkasin sen siitä, kun seisoi paikallan hyvin malttaen.

Sitten vähän kiertoja sellaisella radalla, että agilityputki ja agilitysiiveke. Juoksutin Aronia näiden välissä ottaen yhden stopin ja yhden maahanmenon. Kummatkin oli ihan mukiinmeneviä stoppeja.

Sitten jumppasarjalle, joka oli siinä valmiina Miinun ja Bertan reenistä. Esteen olivat sillä in-and-out-väleillä, 5 estettä ja kaikkien korkeus pieni. Oltiin siis tasolla 1. Tähän Aron ketjutti itsekseen myös paluun takaisin päin, sillä otti lelun jumppasarjan päästä ja hyppeli koko homman takaisin lelu suussa. On se hauska. Sitten tehtiinkin niin kuin Aron halusi, että nami toiseen päähän ja lelu toiseen ja nyt sai hypellä. Lopuksi sarja, jossa tokoeste melko matalana ehkä 50 cm sarjan päässä. Hyvin sujui.

Tämän jälkeen tunnarin vuoro. Miinu vei kapulat. Sovittiin että kapula laitetaan päähän, se kun on viime aikoina ollut yleensä toinen vasemmalta tai keskimmäinen. No omassa mielikuvassa kapulan paikka oli siis vasen reuna. Aron meni kapuloille hyvin, haisteli ne kaikki, vasemman reunan kohdalla se louskautti suutaan, muttei koskenut kapulaan ja jatkoi haisteluaan ja koko rivin läpi ja nosti toiselta laidalta kapulan. Itse sanoin voi höh ja Miinu sanoi, että se on oikea. Tässä Aron pysähtyy hetkeksi, että siis mitä ja minä kannustan, että tuo vaan. Lopuksi palkkaa ja kehuja. Oma töppäys oli vaan paha, ihan tekis mieli mennä narun jatkoksi, mutta mun on nyt vaan opittava olemaan hiljaa ja odotettava siihen asti, että voin kädessä todeta mikä se oli.

Mua jäi niin paljon vaivaamaan tämä tunnari, että tehtiin vielä kotipihassa yksi, vaikka koira olikin väsyneen oloinen kotiin tullessa. Neljä kapulaa, joista yksi oli oma, ne kolme muuta haisivat Miinulle, joka oli tunti sitten niitä käsitellyt. Nyt haisteli ja toi oman ja saatiin riemuita yhdessä.


Ihan lopuksi sitten tein seuraamista vähän tarjoamisen kautta. Heti kun tuli perusasentoon sai lelun tai muutama askel ja lelu. Kaipaan iloisempaa seuruuta. Sitten seuratin koiraa siellä jumppaesteen väleissa kierrellen esteiden ympärillä ja ainakin Miinu sanoi, että näyttää rennolta ja rauhalliselta. Tähän oli hyvä lopettaa.

Iltapäivällä mentiin Aronin kanssa vielä Niihamaan. siellä oli Tavesin ilmainen koulutus Leiki oikein koirasi kanssa- vetäjänä Jani kuittinen. Kurssilla oli paljon erilaisia koirakoita ja leikkimien oikein oli hämmentävää. Aronin vuorolla minua kannustettiin leikkimään paremmin ja Aron meni sellaiseen hurmostilaan, jota kutsuttiin saalisvietiksi. Napsi ilmassa hampaillaan kun saalisti lelua. Olen meidän omissa treeneissä käyttänyt lelua palkaksi melko paljon ja nähnyt, että Aron palkkiintuu siitä, että se saa rallatella lelu suussa, ravistella sitä ja hakata esim. narupallolla omia kylkiään. Ja olen suonut sen sille, kun se siitä tykkää. Nyt tuli ohje, että leikkiä aina vain minun kanssa. Tavoite olisi, että lelun saadessaan koira haastaa ohjaajan uudelleen leikkiin. No pitänee miettiä tätä koko hommaan, monia hämmentäviä juttuja tuli. Siinä leikkitilassa Aron oli niin yli, että kun piti sanoa sille istu, ei se kuullut eikä nähnyt mitään. En siis saanut koiraa hallintaan. No, ihan mielenkiintoista, ylipäätään mun pitäisi kai kiireesti jo miettiä meidän pk-tottiksen rakentamista, mutta nyt tuntuu, että toko on nielaissut meidän ihan kokonaan :-)