Jälleen tokoa

Eilen Aron sai vapaapäivänsä treeneistä. Käytiin metsälenkillä ja Aron osoitti hyviä taipumuksia hirvenpaikannukseen, joten pitäisikö tässä vaihtaa treeniseuraa ja liittyä suomen metsästäjäinliittoon sekä valmentautua sitten hirvenhaukkukokeisiin ;-)

Mutta tänään normielämämme jatkui. Huomasin, että sain viime viikolla parhaimman ja tasapainoisimman tokotreenin, kun olimme tehneet ensin hyvät verryttelyt alle. Tämähän tarkoittaa 6 km juoksulenkkiä ensin, joten tänään mentiin vauhdikkaasti ensin 10 min alkukävely, sitten 6 km canicross-juoksua sekä jäähdyttelykävelyt päälle. Aurinko paistoi ja linnut liversi, aikas hienoo.

Kentälle kävin rakentamassa kehän valmiiksi, siellä oli nyt luoksetulon merkit, ruutu ja sen lähetysmerkit, ruudussa narulelu valmiina, tunnarit valmiina, ohjattun noudon lähetyspaikka valmiina, joten enää tarvitaan vain koira.

Aronin treenissä oli nyt teemana motivaation nosto, suurempi palkkausmäärä sekä kaikki onnistuu. Kävelimme kehään yhdessä käskyllä ja ensimmäisen liikkeen aloituspaikkaan, tässä perusasennossa nami, hyvä Aron. Sitten toinen nami, kun meni hyvin alas, nyt jätin jo koiran ja otin luoksetulon suorana. Cuzipallo tuli palkaksi, kun oli laukannut yli seisahtumispaikan ja lisäsi vauhtia. Selvästi ennakoiden lähti siis liikkeelle.
Sitten pääsikin ruutuun, jossa oli narulelu. Luonnollisesti hyvin.
Tämän jälkeen ohjattu, jossa tarkoitus oli hakea oikea, jätin koiran merkille, kävin itse kävelemässä kapulat paikoilleen. Merkille lähti laiskasti, mutta palkkasin, kun suoristi itsensä merkin taakse. Seuraava merkille lähetys oli lennosta, sitten sai jatkaa sinne oikealle, nosti oikean kapulan ja heti tähän kohtaan huusin jessiä, lelupalkka. Teki ohjattu todella hyvin.
Tämän jälkeen menimme tunnareille, olin laittanut kapulat ympyrään ja vein nyt sen oman siihen kohtaan, mistä tiedän Aronin aloittavan tunnareiden haistelun ympyrällä, aloittaa siis kellotaulussa klo 2 kohdalta, siinä kun oli nyt kapula, ei Aron kiertänyt koko kehään, vain vertasi sitä viereiseen. Kapulan tuonti oli ihan surku, kapula tippui jopa kaksi kertaa koiralla matkan varrelle, odotin ja lopulta sain sen ihan oikean kapulan, namipalkka tästä.

Sitten pidettiin pieni tauko, vein koiran varjoon ja kehänlaidalle istumaan ja tein vähän kehämuutoksia. Ruutuun meni pallo ja tötteröitä viritin z-liikettä varten.

Yhdessä käskyllä kehään ja z-liikkeen aloitukseen, tässä Aron hyvin mukana ja sai namin ekasta perusasennosta. Z-liike meni ihan todella hyvin. Ekalla suoralla tehtiin istuminen, jee, siitä namipalkkaus. Sitten liike alusta ja ekalle sivulle seisominen, hyvin, tämän jälkeen seuraavalla suoralla istuminen, hidasti tempoani ja koira teki täydellisen istumisen, siitä nami ja z-liike riitti meille.

Sitten tehtiin yksi suora luoksetulo, jonka jälkeen tunnareille, lähestyttiin ympyrää nyt eri suunnasta ja tässä Aron meni hyvin, haisteli ja löysi sen oman, nyt palkkasin leluun matkalla minua kohti ennenkuin se kapula taas tippuu.

Viimeisenä palkkana pääsi vielä kerran merkin kautta ruutuun, jossa pallo.

Koko treenin lopputulos oli, ettei Aron päästänyt pienintäkään piip-ääntä koko aikana, ei ennen eikä jälkeen. Oli loistavan hyvällä mielellä, minä myös :-)

Jälkikirjoitus vielä myöhemmin illalla: Tunne on jännä mutta varmaan tämä on totta. Ihan kun me oltaisiin päästy Aronin kanssa tokossa seuraavalle tasolle. Ollaan oltu samalla tasolla kovin pitkään ja nyt joku solmu on auennut. Olen tehnyt viikon sisään enemmän oivalluksia tokon suhteen kuin koko vuoden aikana. Esimerkiksi olen miettinyt sata kertaa sitä kohtaa, missä Aron on aina piipannut, siis se kohta, missä tulee eteeni istumaan ja siirtyy sivulle. Kyseinen homma toistuu monta kertaa evl-luokassa, kapulan kanssa tai ilman. Olen jopa vaihtanut kerran sivulle käskyä ja myös kieltänyt äänestä sivulle siirtymisen yhteydessä. Vasta nyt tajuan, että se teki sen siksi, koska sillä oli niin suuri odotusarvo siinä edessäni, se odotti palkkiota siitä, että se juoksi eteeni istumaan tai toi kapulan. Kun otin kapulan pois suusta ja sanoin sivu, tuli turhauma ääni Aronin suusta. Eli mitä olen oppinut? No sen, että ei ole lainkaan hyvä juttu, että koiralla on odotusarvo jostakin. Jatkossa minun on entistä enemmän kiinnitettävä tähän huomiota. Vielä kun keksisin, että mikä odotusarvo Aronilla on seuraamisessa?
Toinen mitä olen oivaltanut on kokonaisten liikkeiden ja välien suhde. Liikehän alkaa itseasiassa siitä, että mennään kehään ja se ei lopukaan perusasentoon, vaan siitä jatkuu seuraavan liikkeen valmistelu. Valmistelu on kovin tärkeää! Olen myös pelännyt kokonaisia liikkeitä, puhumattakaan monen liikkeen sarjoista, sillä on vaan kivempaa palkkailla jotakin liikkeen paloja erityisesti lelupalkalla. Onhan nekin tärkeitä, mutta meillähän homma on ollut ihan alkutekijöissä. Hyvän koesuorituksen tekeminen kuitenkin vaatii, että jokaikinen pala mitä siellä kehässä tapahtuu, on harjoiteltu. Tiedän, että moni pääsee varmasti helpommalla tuohon tavoitteeseen (hyvä kokonaisuus evl-kehässä) kuin minä, mutta tämä onkin meidän prosessi.
Mutta on niin hienoa olla tällä matkalla kohti meidän tavoitteita, juuri tämähän on se koko homman rikkaus.