Aronin treenit alkoivat tokolla, Anna oli liikkuri ja meillä palkattomuusharjoitus. Tehtiin tunnari, kaukot ja ruutu koemaisesti. Oma roolini oli sellainen kisamainen ja pyrin, että näin tehdään kehässäkin, rennosti mutta kisamaisesti. Tunnarissa toi oman, tosin taas oli sellainen tunnari, missä en nähnyt nostiko se viereistä ensin. Haistelu ja sen oikean valinta näytti kuitenkin ihan varmalta suoritukselta. Siitä kaukoihin, jotka alkoivat seisomisella ja Aron oli näissä hyvä, teki just niinkuin pitikin, oli oikein hyvä ja keskittynyt asenne. Tästä vielä ruutuun ja tiesin jo etukäteen, että himmaa eturajalla, koska ruutu oli tehtävä tilan puutteen takia lähes seinään kiinni ja seinää kohti juostessa ei juokse loppuun asti, stoppasin koiran kuitenkin sinne ruudun sisäpuolelle, etuosassa kuitenkin ja loppu meni hyvin. Tästä tulikin lammas Aronille palkaksi, jolla leikittiin kehässä. Oli oikein hyvä setti, näitä pitää tehdä vaan enemmän.
Seuraavaksi Aron teki hyppytekniikkaa. Meillä oli 5 esteen perussarja, jossa rimat olivat areenan siiveikkeiden alimmassa kannakkeessa, mutta taisivat olla 20 cm korkeudessa. Tätä perussarjaa Aron teki pariin kertaan kapula suussa ja ihan hyvältä näytti. Sitten sarja muutti muotoaan ja nyt tehtiin 3 esteen sarjaa jossa välit 6-6-9, viimeinen este oli ylileveä okseri 2,5 jalkaa ja tämän okserin korkeus nousi ja lopuksi taas laski. Tällä vaikealla okserilla saatiin oikein hyviä hyppyjä, mutta ihan pientä epävarmuutta kun okserin takariman korkeus oli 60 sentissä, ei menty tuon korkeammalle vaan otettiin niitä hyviä ja varmoja hyppyjä vähän matalemmalla korkeudella. Tuo pieni epävarmuus oli sellainen sadasosasekunnin mittainen epäröinti, rimaa koskematta hyppäsi kuitenkin, mutta sellainen ihan pieni hetki siinä oli, missä Aron mietti, että kuinka tuon yli mennään. Lopettiin okseri aivan helpoon pikkuokseriin, jossa korkeus oli takarimassa 30 cm. Hyppytekniikoissa tehtiin vielä kasvava sarja pariin kertaan ja siinä Aron venytti hyvin itseään loppua kohti.
Sitten rakennettiinkin agirata. Anna oli jo edellisenä päivänä lähettänyt minulle rata-ehdotuksen, jossa oli juuri niitä juttuja, mitä meidän pitäisi treenata.
Radalla ei siis ollut kontaktiesteitä ja pääpaino oli hyppyihin ohjaaminen. Sanomattakin selvää, että saatiin tehdä rataa osissa monen kertaan, mutta koettiin kyllä onnistumisen fiilistä ja yhdessä tekemisen meininkiä. Ihan lopulta tehdiin rataa puhtaasti läpi puoleen väliin ja sitten siitä taas loppuun. Isoin oivallus oli, että mun pitää juosta, en saa jäädä hetkeksikään steppaamaan paikalleen vaan mene jo-asennetta kehiin. Kaarteet tulivat esteiden jälkeen pienemmiksi kun en jäänyt varmistelemaan koiran menemistä vaan meni jo seuraavalle. Näin meille tulikin loistava ja vauhdikas tempo, jossa koirakin sai edetä. Esteitä 9, 10, 11 ja 12 tehtiin aikas monta kertaa ja hitsi, että oli vaikeeta, minun ohjauksessa siis. Siinä piti liikkua koko ajan ja vielä käskyttää koiraa.
Muina pikku-ongelmina oli mm, että Aron ei malttanut kepeillä tehdä loppuun asti, mutta teki tämän virheen vain kerran, tulee kuitenkin herkästi pujottelusta pois, jos olisin juossut kovempaa keppien päähän sitä vastaan. Lisäksi yhdessä kaarteessa rimat putoilivat herkästi, tässä sen hyppy häiriintyi, kun juoksin kaarevaa uraa kauempana ja koira katsoi minun liikettä. Harjoiteltiin tätäkin erikseen, että palkka oli Annalla ja heitti sen koiralle, mikäli hyppäsi tuon kaarteen rimoja tiputtamatta. Ohjaustekniikoissa tehtiin oliko se nyt pakkovalssi vai poispäin käännös, no jotakin sellaista, missä heitän koiran oikealla kädellä esteen yli ja hypättyään koira tulee ns mun oikeaan käteen. Vaikea selittää, mutta sain ideasta kiinni :-)
Kaiken tämän treenin jälkeen Aron oli kaikkensa antanut, mutta onnellinen. Kiitos Anna, että jaksoit katsoa meidän menoa ja tästä jäi niin hyvä mieli. Treenien välissä juotiin hyvät kahvit kera tuoreen Arnold-leivonnaisen. Pipsan kolmosluokkiin siirtymisen kunniaksi tietysti, toivottavasti Aron seuraa joskus siskonsa jalanjälkiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti