Eilen kehariryhmän aika. Meidän kehariryhmä on kyllä aikas hyvä ryhmä, sillä kaikki kilpailee agissa ja ihan tehden tuloksia. Bertta ja Miinu aloittivat kisauransa lauantaina ja sen kunniaksi Miinu toi pusuja ryhmälleen. No samat ajatukset kuin minulla, vein pusuja Aronin yhdistysmestaruuden ja melkein nollan kunniaksi. Emma toi karkkia, kun olivat lauantaina tehneet Medi 2-luokan nollavoiton. Salla puuttui Riston kanssa treeneistä, heilläkin lauantaina nollarata kakkosluokassa. Sirpa ja Pipa olisivat treeneissä ja kisakentillä muuten, mutta siellä odotellaan syntyvän pieniä kelpieitä. Ja Aino ja Liitu tekevät vakuuttavia ratoja treeneissä ja vielä vakuuttavampia ratoja maksi 3- luokan radoilla, että vau heillekin. Ja hyvähermoinen koutsi Anu kannustaa meitä kaikkia.
Eilen teemana oli erikoisesteet ja niillä tehtävät käännökset. Siksi radalla mentiin okseria, pituutta, muuria ja rengasta moneen kertaan erilaisin tehtävin.
Hyviä huomioita Aronin aksaamisessa:
+ pystyin vedättämään Aronia aloituksessa aika kaukaa. Jätin Aronin istumaan hypyn taakse, sen edessä oli suora, jossa siis hyppy, muuri ja rengas aika pitkillä esteväleillä. Itse seisoin renkaan kohdalla ja kutsuin Aronin liikkeelle. Hienosti ja puhtaasti suoritti esteet ja itse liikuin perään vasta, kun sujahti renkaalta. Tätä voi kohta käyttää varmaan kisoissakin.
+ kepeillä voin tehdä persjätön, juoksin Aronin pujotellessa keppikujan päähän ja otin sieltä persjätön kautta putkeen. Aron malttoi suorittaa pujottelun, vaikka menin sen ohi.
+ alan olla kerta kerralta varmempi ennakoivan valssin kanssa ja uskallan valita sen käyttööni jo rataan tutustumisessa. Tämä on kyllä Katri Mureen ansioita, joka jokin aika sitten sai luotua minulle sen mielikuvan, että siinä voin olla itse paikallani, näyttää hyppypaikan ja koira tekee, vaikken itse liiku.
+ Aron suoritti rengas esteen puhtaasti moneen kertaan
+ hankalan esteen kohdalla pystyin iloitsemaan yhdestä onnistuneesta suorituksesta ja jatkamaan radalla seuraavaan kohtaan, läheskään aina en pysty, sillä jossakin mieleni sopukoissa on ajatus, että otetaas vielä kerran.
Sitten ne huonot huomiot:
- okseri on todella vaikea Aronille. Tultiin putkesta, tietty kaasu pohjassa, Aronilla on noin 6-7 metriä matkaa okserille ja se ponnistaa esteelle 2 metriä ennen sillä seurauksella, että se laskeutuu suoraan okserin päälle. Tämä toistui monta kertaa. Vähennettiin täysin mun käskytys, että ala ponnistaa sen vuoksi liian aikaisin, kun hihkaisen eteen. Aronin piti hypätä okseri ja pituus peräkkäin, mutta
okserin rimat kyllä lensi. Toisessa kohtaa tultiin samalla okserille ja tähän piti tehdä ennakoiva valssi, että koira saatiin kääntymään tiukasti vasemmalle eikä jatkamaan eteenpäin. Tässä kohtaa tais rima lentää, mutta taidettiin myös onnistuakin. Aron onnistui hyppäämään okserin puhtaasti muistaakseni ainakin kolme kertaa, mutta enemmän oli niitä ihan käsittämättömiä ponnistuksia.
- rengas- muuri yhdistelmässä, jossa muurin eteen tehdään ennakoiva valssi, tuli ainakin kerran kosketus muuriin. Uusinnalla sain onnistumaan, että toisaalta tämä kuuluisi tuonne plussien sekaan.
Treenien jälkeen kävin vielä ottamassa vähän seuruu treeniä Ideaparkin ovien edessä. Tuosta autiosta Ideaparkista yöaikaan on tullut mun ja Aronin viikon kohokohta. Koska siellä ei ole ristinsielua, saa Aron juosta vapaana. Ja kun se juoksee vapaana, se menee hyvännäköisellä ravilla. Ja Ideaparkin ympäristössä on sitä lääniä todellakin silloin, kun kaikki autot on poissa, joten Aron vetää ravia itsestäni ehkä sadan metrin päässä, mutta se näyttää siltä, että se päästää agissa tulleita paineita pois itsestään ja on silti hyvin kuulolla minua kohtaan. Tähän väliin sitten otettiin vähän perusasentoja ja liikkeelle lähtöjä. Keskitin kaikki naksut siihen, että pään asento on ylöspäin ja naks heti kun lähdin liikkeelle. Aronin asenne oli niin loistava, se ei päästänyt ainuttakaan ääntä ja silloin kun se ei ääntele, se pitää kontakti ja paikan hyvin. Eli autiolla ympäristöllä on meille rauhoittava vaikutus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti