Ihan koiranomistajan tähtihetkiä oli kyllä eilen aamulla, kun porhalsimme Roineen jäälle ulkoilemaan. Aurinko paistoi, yön jäljiltä oli hyvä hankikanto ja sukset jalassa, koirat vapaana nautimme elämästä. Tosin Elviksen nautinnosta en tiedä, koska se räkyttää hillittömästi mun hiihtoa. Jossain kohtaa oli kova vastatuuli ja omat voimat alkoivat huveta. Siinä kohtaa Aron sai ottaa yhden vetospurtin ja vetää minut tuulensuojaisempaan kohtaan. Aron veti täyttä laukkaa ja tasatyönnöillä lykin perässä vauhtia. Tässä kohtaa Elvis haukkui ihan raivona, että lopettakaa heti tuollainen. Kaikkiaan parin tunnin lenkki ja matkaa tuli mittariin 11.3 km. Koirilla tietysti tuplasti enemmän. Rannassa juotin Aronille Fitdogin näytepakkauksen palautusjuomaa, Elvis ei suostunut maistamaan. Back on trackit niskaan ja loppupäivän koirat taisivat juosta vielä unissaan.
Tänään kävin aamulenkin yhteydessä tekemässä palkattomuus treenin jäävien liikkeiden kanssa. Löysin yhden sulaneen hiekkakentän, jolla ei ole aikaisemmin treenattu. Tein jäävät putkeen niin kuin ne kokeessa menee ja pistän tähän ylös mitä heikkoja lenkkejä treenataan paremmaksi. Yritän tehdä myös tasaiseen tahtiin näitä palkattomuusjuttuja, sillä Aron alkaa tosi helposti kuumua siitä.
Liikkeestä istuminen: tämä oli hyvä.
Liikkeestä seuraamaan, juoksuun, maahanmeno, luoksetulo: Tässä lähti seuruussa jo vähän edistämään, juoksussa yllättyi ja ihan pientä häröä. Ekasta käskystä ei mennyt maahan, mun moka, sanoin vähän väärän käskyn. Napakka maa on meidän käky, mutta nyt sanoin maahan. Koira pysähtyi kuitenkin ja siitä juoksusta annoin toisen käskyn jota noudatti. Tuli luokse hyvin, mutta meni suoraan sivulle, koska ilmeisesti häiriintyi mun sekoilusta. Toimin kuten kokeessa enkä korjaillut mitään.
Juoksusta seis ja luoksetulo: tämä viimeisenä liikkeenä. Seuraamisessa vähän keulii, mutta käskyn kuultuaan pysähtyi kuin seinään seisomaan. Tuli myös luokse hyvin eteen istumaan, takaa-käskysä äänteli, koska selvästi oli vähän sitä mieltä, että tämäkinkö vielä.
Lopuksi kisakehut ja vasta sitten pallo taskusta, mikä oli Aronille oikein mieluinen yllätys.
Joten löytyihän sieltä niitä heikkoja lenkkejä. Otinkin sitten muutaman luoksetulon eteen istumaan ja teki tosi hyvin. Pitänee vahvistaa vaan näitä. Ja harjoitella sitä seuraamista, ettei voi keulia.
Erikseen kävin vielä samanlenkin aikana vahvistamassa kontaktia kaupan edessä. Siinä näkee niin hyvin peiliovien kautta pitääkö koira kontaktin. Aron paransi koko ajan työskentelytarmoaan. Pieniä äännähtelyjä tulee siellä ja täällä, mutta yritän pitää mielentilaa alhaalla ja keskityn naksauttamaan niistä hyvistä kohtaa. Näin jatketaan, oli niin kivaa tehdä näitä pitkästä aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti