Aamulla pitkä metsälenkki, parasta lihashuoltoa koirille kun juoksevat sammaleikossa vapaana. Kävimme kävelemässä tulevissa jälkikoemaastoissa ja sainkin jo yhden voittajaluokan jäljen suunniteltua sekä mitattua. Tie tuonne maastoihin näytti vain kovin heikolta, sillä routa oli tehnyt kuoppiaan ja vähintään kunnon maasturi tarvitaan tähän vuodenaikaan. Joten parin tunnin aamu-ulkoilussa saldona yksi sporsträkkerillä mitattu jälki. Maasto on kyllä hyvää ja monipuolista.
Iltapäivällä Pirjon ja Jakin kanssa esineet ja tottistelut.
Treenipaikkana Kyötikkälä ja tänään sitten Aron sai hakea kolme esinettä. Kuten eilen jo ounastelin, on meillä suoraa etenemisessä vähän tekemistä. Tänään ruudussa oli valmiina kolme esinettä ja näistä ensimmäinen melko edessä, seuraava keskellä ruutua ja kolmas takana kulmassa. Ensimmäisellä juoksi niin kovaa, ettei ehtinyt haistaa esinettä, joskin paineli kohti tskanurkkaa. Ajautui pikkusen tuulen mukana ulkolaitaan ruutua. Toisella pistolla tuuli toi nokkaan keski-esineen hajun ja kävi sitten sen hakemassa. Kolmanella nousi tämä etuesine vasta takaisin tullessa, onneksi ei ajautunut muualle osaan ruutua. Neljäs pisto vasemmalle takanurkkaan ja vähän haahuili sillä pistolla, paikallisti esineen ja toi sen sukkelaan. Toukokuun teema on siis 'suoraan eteenpäin'.
Kyötikkälän kentällä ensin perusasentoa ja Pirjon häiriköintiä. Yllättävän vaikeaa. Tosin Kyötikkälän kenttämon jostain syystä vaikein paikka keskittyä Aronin mielestä. Mutta sitten kuin keskittyi, sai palkaksi juosta. Pari tosi pitkää luoksetuloa, joista ensimmäisellä juoksi täysillä päin mun jalkaa. Mun piti palkata koira siten, että juoksee jalkojeni välistä, mutta tulikin päin. Ei hitsi! Tuli kovaa vauhtia. Toisessa luoksetulossa laukkasi yhtä kovaa, nyt olin itse huolellisempi, että väistin selvästi pois tieltä, kun juoksi lelupalkan perään. Sitten kaksi vauhtinoutoa, jossa jätettiin 2 kilon kapula kentän laitaan ja juostiin sitä karkuun, lopulta saikin lähteä hakemaan ja innoissaan tuo paineli sinne kapulalle ja hyvää laukkaa kapula suussa luokseni.
Lopuksi vielä yksi eteenmeno. Kosketuskeppi oli viety kentän laitaan jo etukäteen eikä Aron siis tiennyt että se on siellä. Muutama askel seuruuta ja sitten eteen, hyvin lähti ja vauhti senkun kiihtyi, kun havaitsi, että siellä on se keppi, jota pitää mennä koskettamaan.
Tauon jälkeen kävimme vielä kerran kentällä tekemässä rauhallista seuruuta ja perusasentoja. Nyt keskittyi hyvin ja oli oikein mukava. Naksua ja namia palkaksi, tärkeintä oli kontakti. Tosin olimme kentällä jo tuossa vaiheessa ihan kaksin.
Ilta menikin sitten suunnatessa Tavesin hallituksen kokoukseen. Puitiin kevään koulutuksia ja kokeita. Joten varsin koiratäyteinen päivä, näistähän minä tykkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti