Mestaruus!

Tänään olimme sdp:llä kisailemassa Aronin kanssa. Edellistä kisoista ei jäänyt voittajafiilistä eikä seuraaviinkaan päästy vatsataudin vuoksi. Ja vastoinkäymiset jos mitkä kasvattaa, sillä olin todella päättänyt, että keskityn vain ohjaamaan ja keskityn olennaiseen. Sellainen, nyt näytän missä me ollaan hyviä- fiilis.

Ensimmäinen agirata näytti vaikealta. Hui! Tuomarina Heidi Viitaniemi ja meitä ykkösluokkalaisia oli reilu 40 osallistujaa. Tutustuin rataa hyvin ja iskostin mieleeni lauseita, mitä mun pitää tehdä missäkin kohtaa ja missä mun milloinkin pitää olla.
Alku meni hyvin, pujottelut ja a-este. 7 esteen putken suulle Aron meinasi lähteä kuin saippuapala käsistä, mutta sain kalastettua takaisin putkeen. Hyppykaarretta jännitin etukäteen, kun siellä oli muuri ja parit hypyt. Näissä ne rimat niin helposti lentää. Päätin kuitenkin, että juoksen Aronin kanssa ne enkä jätä sitä yksin. Ja näin ne rimat sitten pysyikin. Kaarteen jälkeen olin ilmeisesti ihan pikkusen myöhässä, koska keinulle mentiin ja Aron meni keinusta ohi, sanoinkohan edes sitä keinua koiralle? siitä kielto ja sitten pöyrähti hassusti niin, että kontaktivirhekin tuli. Loppurata sisälsi vaikeita kohtia meille, mutta herttileeri, loppurata puhtaasti maaliin. Me ei olla tuollaista loppusuoraa tehty koskaan noin hyvin. Siinä loppusuoralla oli pituutta ja hyppyesteitä " ei samalla linjalla". Eikä yhtään rimaa tippunut. Huippua!!! Me siis osattiin kilpailutilanteessa jotakin vaikeaakin, syytä hymyyn.

Tällä radalla ratkaistiin bc-yhdistyksen agimestaruus. 40 koirakosta sijoituimme 8. sijalle 10 virhepisteellä. Vaikka kärjessä oli bordercollieita, he eivät kilpaileet tässä yhdistysmestaruuskisasss, koska eivät olleet yhdistyksen jäseniä. Ja luulin ensin, että kyseessä on aprillipila, kun kuulin Aronin voittaneen ykkösluokan mestaruuden, vaan ei ollut nyt aprillipäivä.  Me ollaan nyt siis ykkösluokan
mestareita! Palkintoja on aina kiva ottaa vastaan ja tämä oli oikein kiva juttu!

Seuraava rata oli just niin ihana mitä ykkösluokassa voi ja mun mielestä pitää olla. Tuomarina Sari Mikkilä ja tämä rata oli ihan herkku. Joka toinen este oli putki tai kontaktieste. Vaikka rata näytti sikahelpolta, ei silti nollia suuresti tullut. Koirat menivät niin helposti vääriin päihin putkia tms. Ja tahtotilaa löytyi nyt onnistua enemmän kuin koskaan. Mietin rataan tutustumisessa joka ikisen kohdan, kuinka varmistan, että koira menee varmasti sinne minne näytän. Ja näin me sitten tehtiin. Varmalla otteella puhtaasti, lähes loppuun saakka. Loppusuoralla oli puomi, rengas ja hyppy. Aron tuli hyvin puomille,  menin itse ohi kontaktin, vapautin ja eteen käsky. Aron hyppäsi hyvin renkaan läpi, mutta viimeisen esteen rima tuli alas. Voi dääm! 5 virhepisteellä sijoituimme kuudenneksi luokassa. Agiserti siinä liihoitteli pois hyppysistä.

Mietinmyöhemmin, että hidastinko omaa vauhtiani, mutta en ollut yleisön mielestä hidastanut. Viimeinen hyppy oli vain vaikea, kun se hypätään kohti valkoista seinää eikä mitään esteitä eikä kohteita ole koiran silmissä näkyvissä. Tässä Aron ponnisti hyppyyn, mutta hypyn päällä vilkaisee minua, että mihin mennään ja näin rima tippuu. Virheen olisin ehkä voinut välttää sillä, että olisin vapauttanut Aronin vähän myöhemmin ja juossut koiran edellä nuo kaksi viimeistä estettä. Tosin riski siinänkin, että rengas leviää, kun tulee hätä mun perään. Kuitenkin ihan mahtavaa tehdä tuollainen rata ja tuntea, että se oli agilityä.  Kerrankin me onnistuttiin. Kiitos hyville taustatukijoukoille, kuten mun kehariryhmäläisille, Anu koutsille sekä Anu ja Sami Puskalle. Kiitos kannustuksesta!!

Viimeisellä radalla meille tuli väsymys. Heti ensimmäinen rima tippui. Tämä rata oli hyppyrata, joilla en ole kyllä vahvoilla. Siinä kaikki tapahtuu niin nopeasti ja omaan ohjaukseen tuli nyt hätäisyys. Muistan, että vaan juoksin. Ja kun vaan juoksen, tulee virheitä. Ainakin kaksi rimaa tippui ja lopulta hylly esteellä 12, ku n sähläsin koiran väärään päähän putkeä. No ei siitä sen enempää. Olimme kummatkin ihan väsyneitä kotiin mennessä. Tihkuisessa sateessa taisi tulla lämmiteltyä/ jäähdyteltyä yli puolitoistatuntia kaikkiaan. Ja jaloissa tuntuu juokseminen.

Eilen käytiin Pirjon ja Jakin kanssa tottistelemassa. Olin suunnitellut, että teen kokeenomaisesti jäävät läpi ja Pirjo saa kuvata Ipadilla suorituksen nauhalle, niin näen, että mihin kohtiin mun pitää keskittyä. Aron teki jäävät hyvin, kaikki asennot onnistui. Ainoastaan sen seurasmisesta tuli edistävää siinä kohtaa, missä lähdetään paikaltaan juoksuun. Aron oli niin innoissaan tästä. Pirjo sen sijaan ei ollut innoissaan mun Ipadista ja hommaa ei saatu videoitua.

Erikseen otettiin ilmoittautumisia mielikuvitustuomarille ja näissä Aron ei vilkaissutkaan Jakia. Aronin mielentilasta tuli kuitenkin levoton ja siihen mun täytyy keskittyä ensi viikolla. Nyt Aron saa viettää kaksi hyvn ansaittua lepopäivää. Minulla alkaa yövuorot, joten energiat menee töissä valvomiseen.