Niin ihanaa kun on kevät. Purot sanoo puli puli, kun maa sulaa lumen alta. Ja huomasin, että valaistuvat illat vaikuttaa kyllä positiivisesti aktiivisuuteni määrään.
Perjantai oli koirilla vain kevyen lenkin päivä. Riensin iltavuoroon töihin, joten tunnin lenkki aamulla sai riittää.
Lauantaina oltiinkin jo klo 9 alkuverryttelemässä Savon tien varrella, kun klo 10 alkoi treenit. Vuorossa oli Jari Suomalaista Sdp- hallilla ja aluevalmennusta. Tällä kertaa aloitettiin treenit kuitenkin ilman koiria, sillä lämmitellään yhdessä tarkoittikin sitä, että koirat jäivät autoon ja me lähdettiin juoksemaan. Hallille palatessa koirat edelleen olivat autossa ja me juoksentelimme Jarin ohjeiden mukaan pillinvihellyksen tahtiin. Hyvin muistui mieleen koulun liikuntatunnit, sillä erotuksella, että nyt siitä liikunnasta pystyi nauttimaan, koulussahan se oli aina pakko. Ja kaikkien näiden juoksentelujen, pika pyrähdysten, tiukkojen käännösten jne. jälkeen Jari kysyi, että miltä tuntuu? No ihan siltä, että nyt voisi juosta vaikka kiinaan, kun veri kiersi jaloissa. Tälläinen alkuverkka itselle toisi kuulemma pelkkää hyvää kisa tai treeniradoille. Uskon.
Koirien treeni oli oikein mielenkiintoinen, 4 hypyn suora ja nurkassa putki, sitten sama 4 hypyn suora takaisin. Jari otti aikaa ja kolme kertaa sai yrittää tuon suoran. Tavoitteena oli saada koira kulkemaan tuonpätkä maksimivauhtia ja virheettömästi. Itse sijoitun hyppy kakkosen kohdalle ottamaan Aronin vastaan. Jotenkin mun oleminen siinä häiritsi, sillä kakkoselle Aron ponnistin hullusti, taas varmaan 2 m ennen lähti hyppyyn ja laskeutui suoraan keskelle estettä. Toisella kertaa ajattelin, että nyt en häiritse koiraa yhtään, seisoin lähes paikoillani siinä kakkosen kohdalle ja luotin, että Aron irtoaa kyllä putkeen. Ja irtoshan se, hyppäsi näin puhtaasti koko sarjan. Kolmannella kerralla Jari käski mun liikkua ja varsinkin loppusuoralla lähteä juoksuun mukaan. Nyt tippui ehkä kaksi rimaa eli herkkää on. Jari sanoi myös, että ensimmäisellä kertaa Aron hyppäsi jotenkin epävarmasti ja jäykästi, mutta siitä eteenpäin hyvin. Näiden vuoksi minun kannattaa tehdä aina muutama verryttelyhyppy ennen kunnon harjoitusta tai rataa, neuvoi Jari.
Toinen harjoitus oli ympyräharjoitus. Pelkkiä hyppyjä 6 metrin välein isolla ympyrällä. Tarkoitus oli kellottaa nämä ympyrät ja verrata aikoija, kulkeeko koira paremmpin vasempaan vai oikeaan. Voi kääk kun olikin vaikeaa. Ensin en uskaltanut ohjata koiraa, sillä pelkäsin niitä rimoja. Mutta jos ei ohjaa, ei se koira kyllä kuljekaan ympyrällä. Joten muutama ympyrä meni kyllä ihan siihen, että opettelin juoksemaan isoa ympyrää ollen koko ajan vähän koiran edellä kertoen, että käänny käänny. Rimoja kyllä tippui, yhtään puhdasta ympyrää ei saatu. Ja vasemmassa ja oikeassa ympyrässäkin oli aikaeroa.
Hyvin siis löytyi meidän kehittämiskohteet ihan yksinkertaisilla harjoituksilla. Superkivaa oli kuitenkin. Ja näistä treeneistä kiireesti taas kohti iltavuoroa.
Sunnuntai oli kevyt päivä, taasen tunnin lenkki aamulla koirien kanssa.
Maanantaina työpäivän jälkeen virittelin pitkästä aikaa hyppytreenit kotipihaan. Ämpäreistä ja hiihtosauvoista saa apuhyppyjä ja rakensin pihaan ensin pienen sarjan verryttelyksi, Aron hyppeli oikein hyvin. Oma puulankkueste oli aluksi tuossa sarjassa 60 cm ja vaihtelin sen korkeutta. Lopulta otin pikkuhypyt pois ja rakensin lankkuesteestä okserin. Tuo okseri oli yllättävän oudon näköinen, sillä lankku oli ikäänkuin takarima ja edessä oli pikkurima ämpäreillä esittämässä eturimaa. Aronin itseluottamus oli huipussaan, sillä se ei yhtään hätkähtänyt erikoista viritelmää vaan hyppäsi hyvin ja rohkeasti. Lähti hyppyyn just oikeasta paikkaa ja hypyn kaari oli pyöreä. Tosin jätti takatassut vatsan alle, mutta silti tykkäsin Aronin rohkeudesta. Sitä vahvistamalla tästä tulee vielä hyvä. En hypyttänyt
80 cm korkeampaa, kun en halua yhtään takapakkia. Taidan tehdä parin päivän päästä uuden hyppytreenin pihaan ja jatkaa tällä okseriteemalla.
Sitten lähdin loppukävelyille ja otin pyörän mukaan. Hihnassa kulkeva Aron ja pyörä eivät sovi yhteen, huoh. Petrakin lähti mukaan pyörällä ja ilma oli mitä ihanin. Hetken päästä mentiinkin jo pitkin Kangasalan maalaismaisemaa, Aron sai juosta vapaana ja me pyöräiltiin perässä. Lopulta taidettiin tehdä yli 10 km lenkki ja Petra oli itseensä tyytyväinen, kun sai nyt merkitä runsaasti liikuntarasteja johonkin koulusta saatuun liikuntakorttiin. Että sellaiset loppukävelyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti