Hyvää Uutta vuotta

Vuosi on vaihtunut ja tammikuuta mennään. Joulukuussa blogin kirjoittaminen oli heikkoa, tosin treenitkin olivat normaalia vähemmässä. Joulunvietot verottaa vaan kummasti, samoin talvinen sää.
Aronin kanssa tehtiin paljon sisäreeniä ja uutena asiana tuli hyppy. Tein ensin hyppyesteen eteiseen, kaksi lasten jakkaraa, joiden väliin rimaksi Petterin sählymäila. Sitten Petra, makupalat ja ruokakippo esteen toiselle puolen ja minä toiselle puolen. Aina kun Aron hyppäsi esteen yli, naksautin ja äänen kuullessaan Petra tiputti makupaloja kippoon. Aron kun oli syönyt makupalat, hihkaisin hyppy ja Aron lähti tulemaan luokseni hypäten esteen yli. Petran tärkeys oli siinä, että koira jatkoi hypyn jälkeen suoraan eteenpäin makupalakupille, eikä sen tarvinnut kääntyä heti hypättyään puoleeni, jolloin itse hypystäkin tuli huono. Ja tämä oli Aronista hirmu kivaa, eikä vaatinut montaakaan toistoa, että se tajus, mitä on hyppy. Koska meillä on aika pitkä eteinen, mahtui siihen toinen hyppykin perään, joten kohta otettiin sisä-agilityä, jossa Aron hyppeli jumppasarjaa eli kahta hyppyä peräkkäin. Sitten tokomaisena versiona jätin Aronin paikka-käskyllä istumaan esteen taakse ja vasta käskystä sai lähteä hyppäämään. Yhtenä iltana kokeilin myös hyppynoutoa ja tämäkin toimi ihan ihmeen hyvin, kapula oli esteen takana ja hyppy, hae käskyillä kapula ja Aron lensivät hypyn yli.

Elvis reenaili kaukokäskyjä kisakuntoon, nyt ainakin avon-siirtymiset pitkältäkin matkalta näyttävät oikeilta.

Aronin tokoreeneissä ääntely seuraamisessa on lisääntynyt :-( Mitä kiinteämmin se pitää kontaktia, sen paremmin voi kuulla piip piip. Jos ohi kävelee ihmisiä, joiden perään sen tekisi mieli sännätä, mutta palkaan sitä sivulla istumisesta, se kyllä pysyy paikallaan, mutta piip ääni kuuluu siitä, ettei se omasta mielestään halua jättää paikkaa ja silti vieraat ohikulkijat houkuttaa sitä. Se pitää kontaktin, mutta kai se sivusilmällä seuraa myös niitä ihmisiä. Ääntely lisääntyi katastrofimaisesti samalla viikolla kun tein vauhtitreenejä, eli alustaa, ruutua ja vauhtinoutoa. Ei kivaa. Onneksi meillä on tässä kuussa luvassa hyviä ihmisiä ja apua koulutukseen,tarkoitan Riitta Jantunen-Korria ja Lentsua, sekä 23.päivä alkavaa Frosty-fields-tapaamista turussa Outin luona :-)

Ulkoreeneinä Aronilla on ollut tänään sekä eilen tehostettu kontakti tien päällä. Huomasin kolmen koiran kanssa remmilenkeillä, että tästä ei tule nyt yhtään mitään. Jos kaksi partista vielä asettuu sivulle vastaan tulijan tullessa vastaan, niin Aron ei sitä osaa, vaan pyrkii kohti vastaantulijaa ja vaikeeta on pitää sitten pakkaa kasassa. Joten Aron käy nyt joka päivä kanssani kaksin remmilenkillä ja vahvistan kontaktia, ihmisten ohittamisia ja hihnassa vetämättömyyttä. Kahden tehokävelyn jälkeen vaikuttaa, että toivoa on hyvän hihnakulttuurin saavuttamiseen.
Muuten me ollaan ulkoiltu ja lenkkeilty välillä ehkä liiankin pitkiä lenkkejä, mutta talviset metsät vaan on niin ihania ja väsyneet koirat lenkin jälkeen. Aronin kasvattajat vielä tulee ja huostaanottaa sen tällä lenkkimäärällä. Eilen käytiin ennen vuoden vaihtumista melkein 2 tunnin lenkillä vehoniemen metsissä, siellä oli enemmän lunta kuin ajattelin ja itse olin aivan puhki, kun päästiin autolle. Elviksen anturat ei oikein tykänneet pakkaslumesta ja nyt ne ovat halkeamia täynnä :-( Sen anturat ylipäätään ovat sen heikko kohta, ne helposti aukeaa, jos esim. kesällä mennään liikaa pyöräteitä pitkin asfaltilla.

Joulukuunlopun ohjelmaan kuului myös koiraton perheretki laivaristeilyineen tukholmaan. Sillä välin Aron piti Loisto-siskoaan liikkeellä Riikan ja Jarin luona. Lisäksi Aron osoitti olevansa jouluhenkinen koira syömällä meidän piparkakkutalon, sekä Riikalla se pisteli poskeensa joulutorttuja ja limppua, omine lupineen tietenkin, onneksi sen vatsa kesti kaiken. Jimmy ja Elvis olivat Karkussa Mirkun hoivissa ja erityisesti Elviksellä oli siellä kivaa. Se oli juossut intona greyhoundien perässä ja nauttinut koirakavereista. Jimmy oli ollut sohvan alla ihan kypsänä, että tyhmä paikka. Se kun oli loukkaantunut, että se sillä tavalla jätetään vieraaseen paikkaan. Ekana päivänä se oli kesken lenkin päättänyt lähteä Mirkun talolle takaisin, sillä Jimmyn logiikalla sen äiskä voi tulla koska vaan hakemaan sitä takaisin kotiin, silloin on parempi olla valmiina.
Mutta toivotan kaikille oikein hyvää ja treenirikasta uutta vuotta 2010.