Eilen tavattiin Pia Pursiaisen kanssa jäljestyksen merkeissä ja ajeltiin Kangasalan asemalle peräkanaa. Ohjelmassa oli jäljetys sekä halusin nähdä livenä, miltä pudotetun esineen nouto näyttää tai tarkkuusruutu. Etsintäkoe kiinnostaa kovasti, mutta tiedän sitä vain sen, mitä netistä löytää. Ja tavoitteeseen kyllä pääsin, sillä sain valtavasti Pialta uusia ajatuksia ja vinkkejä, miten reenata tai miltä jonkun suorituksen pitää näyttää juuri ed. mainittuihin asioihin liittyen. Toki pommitin Piaa myös urakalla kysymyksillä, joten kiitos Pia valtavasti antamistasi tiedoista ja ajastasi. Tervetuloa uudestaan Kangasalle :-) Koskee myös muita jäljestykseen hurahtaneita treenikavereita.
Pia teki Aronille jäljen ja jäljellä oli aluksi ja lopuksi makupalapurkkit keppien alle kätkettynä. Aron jäljesti rauhallisesti, ilmaisi kaikki kepit. Näissä kepin ilmaisuissa haluaisin, että kepin noustua Aron myös tuo ne minulle, mutta eilen päädyin siihen, että riittää nyt aluksi, että se nostaa ne. Aron nimittäin kyllä haistoi/ bongasi kepit hyvin, nosti ne suuhunsa, mutta ei halunnut pyynnöstäni tulla keppi suussa luo. Näytti, että se jälki veti niin paljon puoleensa, ettei koira halunnut irroittautua siitä. Joten jatkossa kepin nostaminen on jo paljon. Sitten jäljellä Aron oli pariin kertaan hukassa. Näissä Pia huomasi toiminnassa hyvän seikan, kun koira on hukannut jäljen, minä seison paikallani ja vähän niinkuin jähmetyn. Mielessänihän on silloin hämmennys, että mitä nyt tapahtuu. Aron voi tarkkana poikana huomata tämän. Kun Aron on jäljellä, sen ulkoasussa näkyy kyllä ihan selkeä muutos, mutta myös oma käytökseni liinan suhteen muuttuu, pidän liinasta kiinni paljon lähempänä koiraa, kuin silloin kun se on hukan teillä. Joten täytyy itse kiinnittää tähän huomiota. Sitten itseni pitää miettiä myös näitä kohtia, missä palkkaa koiran kepiltä ja lähetän jatkamaan, eli liinan suoristus ensin ja sitten vasta jäljelle jatkoon lähetys. Kaiken kaikkiaan oli tyytyväinen Aronin suoritukseen, mutta Pian kanssa juteltiin, että motivoituneempi saisi vielä olla. Nyt suunnittelenkin kovasti seuraavia harjoituksia, millä motivaatiota kasvattaa. Toki se tulee myös treenien myötä, kun Aronin itsevarmuus kasvaa. Mutta jäljestys on niin kivaa, joten oikein kivaa työstää tätä ajatusta ja suunnitella reenejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti