Juuri kotiin on palannut raitisilmamyrkytyksen saanut ohjaaja ja kolme turbocollieta, jotka ovat olleet Frosty fields-pentuviikonlopussa täysillä mukana. Viikonlopun aikana käytiin jäljestämässä, paimentamassa, tokoiltiin, naksuiltiin, syötiin ja sitä tehtiin runsaasti.
Tokon suhteen näyttää todella epätoivoiselta. Huomasin, että olen todella hidas palkkauksissa, epäjohdonmukainen, kriteerit vaihtelee laidasta laitaan ja lopputuloksena oli niinkin alhaiset kriteeri, että ottaako koira kontaktia. Ei siis järin suuret odotukset tulevaisuutta kohti.
Jäljestys ja esineruutuilu on ihanaa, näitä me kyllä jatketaan. Paimennus oli aivan jotain uutta ja ihmeellistä. Ehkä siitäkin jäi olo, että mitä mun oikeen pitää tehdä. Onneksi Riikka sai muutaman kuvan joistakin niistä hetkistä, kun lampaat oli yhdessä koossa. Oli kuitenkin erittäin hienoa ja ainutlaatuista päästä näkemään sitä koko hommaa, nyt vähän ymmärtää, että mistä ne muut oikein puhuu.
Kiitos mukavasta viikonlopusta kaikki Frosty fieldsit!
Hitsit miten ihmiset huomaavat eri asioita treeneissä! Mää nimittäin EN tullut teidän tokotreeneistä tuohon loppupäätelmään...:) Koiran kanssa puuhatessa tapahtuu mitä odottamattomampia asioita (kuten mutkan kautta loppupalkalle tai kiertäen ruutuun), ja on oikein kiva, että ne tapahtuu EKA treeneissä, eikä kisoissa! Paimennuksen suhteen ensimmäistä selvää hetkeä voi odottaa noin parin vuoden kuluttua... Mulla ainakin kebutus vaati ihan uuden ajattelutavan, ja sehän ei tällaiselta toko-orientoituneelta yhdestä-käskystä-maahan -tyypiltä helpolla onnistu!
VastaaPoista