Tänä aamuna otin Aronille kotipihassa paikallamakuun ennen sen aamuruokaa. En olisi vielä vuosi sitten uskonut, että mulla pimenee niin täysin nämä reenailut, että jopa klo 6.15 tehdään jotakin, mutta näin vaan on tapahtunut. Joten aamukierroksen jälkeen muut koirat menivät sisälle ja Aron jäi ottamaan pihaan sen makuun. Se tietää, että aamuruoka odottaa siellä sisällä, sitä ennen on vain tehtävä yksi pikku juttu. Ja koska eilen ryhmämakuu onnistui 2 minuuttisena, päätin että tänä aamuna otetaan 3 minuuttia ilman ryhmää. Aron kävi hyvin maahan ja minä poistuin kauemmaksi. Ekan minuutin kuluttua naapurin ovi aukeaa ja täti naapurista huutelee moit, (naapurit on rakkaita Aronille), Aron katsoo, mutta pitää paikkansa. Jes. Sitten aikaa kulunut 2min15 sek kun toisesta ovesta tulee kolme mäyräkoiraa ja Aron katsoo niitä. Normioloissa nämä olisivat vetäneet Aronia puoleensa kuin magneetti, mutta nytkin Aron pysyy. Mulla sydän lyö sataa ja mielessä, että jos nyt nousee,,,,mutta pysyy ja on rauhallinen. Palaan koiran sivulle ja sanon istu, pysyy edelleen maassa. Nousee sitten toisella käskyllä kera käsimerkin. että sellanen tällä kertaa.
Työpäivän jälkeen Petteri yskii ja raakkuu kuin varis, mieskään ei ole tällä viikolla kotona, joten en pääse koirien kanssa lenkille, illemmalla Petteri on ihan kuumeessa ja huomiseksi suunnitellut kivat reenit vaihtuvat koko päiväiseen sairaan lapsen hoitamiseen. Ehkä me sitten huomenna käydään vaan korttelikierroksilla lastenohjelmien pyöriessä ja naksutemppuillaan. Tänään Aron naksuili edestä sivulle-tuloja. Näitä jatketaan huomenna. Lisäksi pehmeän tavaran noutaminen purematta on myös meillä teemalistalla esineruutuja varten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti