kana-areena

Kana-areena on ihan huippuhyvä reenipaikka :-) Ja tänään meillä oli sinne sovittu tokoilua koko päiväksi keski-suomen bordercollieihmisten kanssa. Outi joskus kysyikin, että miten minä nyt niittenkin kanssa, mutta Aronin siskon omistaja Anna muisti kysellä meitä mukaan ja ilman muuta lähdettiin sisätilan reeneihin. Päivän paras anti taisi olla pääsiäisateria, joka oli tilattu sinne halliin. Ai nam, kermaperunoita fetalla höystettynä, broilerpataa, salaatit ja leivät, jälkiruoka oli unelmaa; itse leivottua puolukkaruis-kääretorttua.

Päivän aikana omien koirien lisäksi tein minulle aivan vieraalla koiralla noutoliikkeen, itse bc-väinö ei hämääntynyt ohjaajan vaihdosta ja haki kapulaa vaikka käskyni ei olleetkaan ihan samat mitä koiran ohjaaja käyttää. Noudon lisäksi toimittiin toisillemme häiriöinä ja liikkureina, joten jokainen sai harjoiteltua sellaisia tilanteita, joita ei yksin voi koti-oloissa reenata.

Aron aloitti lähes ensimmäisenä. Teemana oli kokeenomainen tunnelma ja tein kuin kokeessa aloluokan seuruut, liikkeestä maahanmenon ja luoksetulon. Palkkasin makupalalla aina liikkeen väleissä. Liikkuri ohjasi ja käskytti. Koko tilanne videoitiin, joten olin aivan kuin kokeessa, perhosia meni vatsassa. Aronin seuruut oli ihan nättiä, kummassakin se piippaili välillä. Liikkeestä maahan-meno ok ja ja luoksetulo oikein hieno eteenistumiseen saakka. Siitä edestä siirtymiseen tarvittiin kaksi käskyä, ekalla käskyllä joku koira haukahti täsmälleen samaan aikaan ja en edes itse kuullut mitä sanoin, ehkä Aronkin oli tottunut, että palkkaan se siihen eteen ja tämänkään vuoksi ei lähtenyt siitä mihinkään, uusinnalla teki siirtymisen, muttei niin sievää, kun yleensä osaa. Mutta hyvä Aron. Nämä seuruun piippailut johtui varmaankin jännittävästä tilanteesta hallissa, nuori koira ja uusi ympäristö, sillä loppupäivästä se teki töitä ihan hiljaa.
Elvis teki omalla vuorollaan avo-luokan hyppyä. Este oli jännittävä ja tilannekin, mutta teki käskyjen mukaan, vaikka niin varovaisesti kuin olla ja saattaa. Useamman toiston jälkeen jännitys laukesi, tosin yleisö huomasi, että teen vartalo-avun hyppykäskyssä ja harjoittelin tätä useampaan kertaan, yritin tehdä käskyt rautakankijäykkänä. Elvis teki käskyjen mukaan. Sitten Elviksellä tunnaria. Ensimmäinen tunnari tehtiin lähes kokeenomaisesti, mutta vein itse kapulan ensin ja liikkuri vei minun jälkeeni loput. Elvis teki loistosuorituksen ja toi oman. Ahne minä (ja hakkaan täällä tyhmää päätäni seinään) halusi vaikeuttaa vielä hiukan ja tehtiin perään uusi tunnari ihan kokeenomaisesti, eli liikkuri vei minunkin kapulan. Nyt tuli Elvikselle paine eikä se pystynyt enää työskentelemään. Toi mitä sattui, läähätti ja haisteli, muttei millään haistanut sitä omaa. Yleisö ihmetteli. Helpotettiin ja helpotettiin, kunnes lopulta toi oikein, mutta todellisen tuskan takana. Tästä opin, jos tunnari onnistuu, ei toistoja voi ottaa. No paljon myöhemmin iltapäivästä Elvis teki uusinan tunnarilla, eli minä vein itse oman kapulan ja liikkuri ne muut ja nyt Elvis teki taas ihan oikein töitä, haistelee kaikkia, kunnes löytää oman ja tuo sen. Nyt superkehut ja namit ja tunnaria ei yhtään enempää.

Paikallaoloissa meillä oli kaksi ryhmää. Elvis oli vähän kuin tukikoira nuorille, eli porukassa oli niitä koiria, jotka voi paineilla, joten yksi vakaa sopi junioireiden sekaan. Elvis teki elämänsä ensimmäisen paikka-istumisen ryhmässä, meni hienosti. Paikkamakuukin meni hyvin. Hyvä Elvis. Aron teki ryhmäistumisen taasen varmojen ja kokeneiden koirien kanssa ja istumisessa se kävi puolessa välissä maahan, kävin käskyllä korjaamassa ylös ja nyt istui loppuun asti. Paikkamakuuseen tarvitsi kaksi käskyä, että kävi maahan, mutta itse makuu ja sieltä nousu onnistuivat. Joten lisää vastaavia reenejä tarvitaan. Hanna antoi meille hyviä vinkkejä näihin paikalla-oloihin, sillä jatkossa käytän eri jättökäskyjä istumisen ja maassaolon kanssa. Muutenkin tuli mieleeni tämäkin, että viritettysanojen opetus liikkeiden alkuun. Nyt p-istumisiin sanon pari kertaa istuminen ennen liikettä, mutta jättämäseen pitää ottaa toinen käsky kuin paikka. Ehkä pidä-tulee tähän käskyksi eli pidä asento.
Sitten oli Aronin toinen tokoilukierros ja Hanna kokeneena tokoilijana katsoi ja antoi kommentteja sekä vinkkejä.
Mietittiin luoksetulon stoppeja. Näissä kaikki muu toimii hyvin paitsi meikäläisen palkan heitto, sen pitäisi olla paljon nopeampi. Aron kiersi agilityn siivekettä ja tehtiin seuraavaa rimpsua: kierrä, läpi,kierrä, tänne, seis ja lelu lensi. Eli haluttiin ensin juoksuttaa koiraa, jolloin se juoksi kiertämään kohdetta, kohteelta tullessa läpi käsky. eli juokse jalkojeni läpi, siitä uusi kierrä ja nyt tänne, kunnes koiran tullessa tänne, tulikin stoppi. Hauskaa hommaa, mutta minun pitää palkata samaan aikaan käskyn kanssa, ei niin, että odotan koiran pysähtyneen ja sitten vasta lelu. Nyt tein niin ja tässä on vaarana, että käskyn jälkeen ehtii liikkua. Tavoitehan on seis heti käskyn jälkeen.
Sitten merkkiä: tämä oli omasta mielestä sekä Hanna mielestä hyvä, tosin heitän lelun palkaksi aivan liian myuöhään, Jos haluan nopean merkin ja nopean pysähdyksen sinne, on minunkin oltava ripeä palkkauksissa. Sitten saatiin reeni-ohjelmistoon virittely merkille, siihen käskyksi ja leikiksi tulee edessä. Eli kuvittelen tilanteen, missä tulen ohjattuun noutoon ja voin jo koiralle tässä vaiheessa hokea edessä, jolloin koira hakee katseellaan sen edessä olevan merkin, ei niitä kapuloita tai reunamerkkejä vaan sen edessä olevan. Tätä harjoitellaan edessä leikkinä, missä Aron seuraa ja hakee katseellaan edessä olevan merkin ja tehdään aivan kuin kisa, kumpi huomaa edessä käskyn jälkeen sen merkin, saa painella merkille. Tätä sitten testailtiin ja tätä pitänee pohtia lisää.
Sitten tehtiin ruutua, näissä mieleen jäi keskustanlöytämäisharjoitus, missä koira jätetään hiukan ruudun taakse, ja sanon ruutu, koiran pitää tästä mennä suoraan oikeaan paikkaan. Sitten Aronia jäteltiin eri kohtiin ruutua, etten ja sivuuun ja sen piti aina mennä suoraan alustalle, joka oli ruudun keskellä. Ja sehän meni, hienoo!!
Lopuksi Elvis teki vielä toisessa tokohallissa kanssani joitakin avoimen liikkeitä ja oli todella innoissaan ja pätevä.
Kotimatkalla pysähdyin vielä ruutanan kohdalle lenkittämään koirat metsään ja nyt ne on niin ihanan leppoisia ja rauhallisia. Kiitos erityisesti Annalle, että antoi meille mahdollisuuden olla mukana ja kiitos vielä päivässä mukana olleille toko-ihmisille, me saatiin tästä taas niin paljon ajateltavaa.