Eilen ajelin Aronin kanssa bc-tokoryhmän reeneihin. Olin sen verran hyvissä ajoin paikalla, että ehdin kävellä vähän siinä ympäristössä, siinä vaiheessa kun käveltiin kohti parkkipaikkaa, missä oli jo koiria, oli Aron pörheänä. Syöttämisen ja kontaktin kautta sain kyllä Aronin rauhoittumaan, mutta suoraan autosta menoa ei voisi kuvitellakaan. Reenien alkaessa Aron oli kuitenkin valmiina paikallamakuu ryhmään, joka onnistui melko hyvin. Kävi maahan ekasta käskystä, itse makuussa oikein hyvä asenne, vaikka ympäristössä kuului koiran haukkumista, painoi Aron päänsä maahan ja oli sen näköinen, että nyt ollaan tässä. Nosti päätään, kun vieressä ollut koira nousi ja poistui ryhmästä. Mutta kun alokasluokan aika täyttyi ja tulin koiran sivulle, se ennakoi istukäskyä ja nousi istumaan. En tiedä vaikuttaako se, että Aron on saanut ison ruokapalkan aina paikallamakuun jälkeen, minulla on liivin taskussa ollut purkissa turvotettu ruoka, joten taidan jatkossa tyytyä palkkaamaan ihan kehuin ja muutaman namin kanssa. Hyvä asenne on kuitenkin tullut itse paikallaoloon.
Tämän jälkeen Eve liikkuroi meille seuraamisen hihnassa ja ilman. Aron oli parempi ilman hihnaa seuraamisessa, ensimmäisessä taisi tulla muutama kontaktin katkos, kun koira vilkaisi ympäristöä. Seuraamisen jälkeen tein itsekseni vielä muutaman lyhyen paikalla olon, jossa tarkkailin sitä, ettei koira ennakoi käskyä ylös nousuun. Lisäksi jääviä asentoja, mutta näissä huomasi, että kun ei ole tehty pariin viikkoon, oli Aron ihan kuutamolla. Tässä vaiheessa tein vielä jonkun onnistuneen siirron ja totesin, että nyt on aika lopettaa, sitä niin helposti tulee tehtyä liikaa.
Kotona tokoiltiin ELviksen kanssa ja Elvis oli aikas topakka ja täpäkkä. Naksuttelin hyviä liikkeestä seisomisia ja sitten luoksetuloja se avoimen luokan viimeinen pätkä mielessä, eli seisomisesta luoksetuloja. Sitten kaivoin hyppyesteen esiin ja tässä harjoiteltiin sitä hyppyä, jonka jälkeen istuminen. Onnistui, tosin vähän ennakoi istumisen jälkeisiä tapahtumia.
Ja kun hyppy oli niin hyvällä paikalla keskellä nurmikkotakapihaa, hain Aronin kehiin. Oma hyppy-esteeni korkeus on 70 sentitä ylöspäin, Petri teki sen aikanaan sitä varten, kun harjoiteltiin metrisen yli hyppyä ja noutoa. Aronille 70 senttiä on vähän turhan korkea, mutta jos loppukesästä hypellään jo metrin yli, on hyvä aloittaa jostakin. Eli pidettin hauskaa narulelun kanssa, tällä tulee vielä vähän ylimääräistä potkua Aroniin ja aina kun se hyppykäskyllä hyppäsi, lensi myös lelu esteen taakse ja sitten taas vedettiin sitä ja laukattiin tuhatta ja sataa lelu suussa. Eli sain varmastikin hyvää asennetta tuohon esteeseen ja korkeuteen. Kiirettä ei kuitenkaan ole nostaa korkeutta. Ekalla hypyllä Aron otti vähän ponnistusta esteen päältä ja este kaatui, tästä Aron otti opikseen ja hyppäsi aina korkealla kaarella. Tämän jälkeen kyllä loppuverkkailtiin ja jäähdyteltiin, sillä aika innostuneen läähättävä koira oli tämän harjoituksen jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti