Keskiviikko-illaksi oli sovittuna Miinun kanssa reenit. Kävin heti töiden jälkeen partisten kanssa tunnin lenkin, josta juoksin 45 min. Sen päälle laitoin perheelle ruuan ja söin itsekin aivan liikaa. Tästä seuraa hetki sohvalle ja en olisi päässyt siitä enää reenivireeseen ellei olisi ollut pakko :-)
Teimme Miinun kanssa ensin esineruudut, kun kyötikkälän kentällä näytti olevan väkeä. Aron teki kaksi kaistaa, joissa molemmissa oli takarajalla esine (pehmolelut, pieni lintu ja vähän isompi kissa) valmiina. Ensimmäisessä ruudussa Aron lähti hienosti kohti takarajaa ja laukkasi siellä takarajalla edestakaisin, sitten se palasi luokseni ilman esinettä. Tässä vaiheessa lähetin Aronin uudestaan, mutta taaskaan ei löytynyt. Kehuin kuitenkin koiraa ja laitoin sen hihnaan, käveltiin takarajalle ja potkaisin vähän esinettä, sitten koiran kanssa takaisin eturajalle. Nyt uusi lähetys ja nopeasti koira haki sen pienen sinisen linnun. Tästä jauhelihaa purkista-palkka ja sitten käveltiin koiran kanssa polkua pitkin noin 15 metriä ja oltiin uuden esinekaista edessä, tämä oli tehty ns. polun toiselle puolen ja siitä lähetys esine. Aron lähti varmasti ja eteni taakse, siellä olikin helppo löytää se vähän isompi pehmolelu, sillä takaraja oli tasaista kohtaa ja se varmaan näkikin sen esineen siellä. Toi esineen hienosti ja olin tyytyväinen, että saatiin tähän toiseen ruutuun onnistunut suoritus.
Sitten hetken päästä oltiin kyötikkälän kentällä. Ensin tein Aronille vaikean harjoituksen, tarjoa sivulle-tuloja. Järkkyä sanoi Aron. Se tietysti tarjoili kaikkea muuta kuten peruuttamista ja peruuttikin kiivaaseen tahtiin, kiertämistä, kiersi pk-estettä, kävi haukkumassa minulle, komensi oikein jne. kunnes tuli takaa sivulle ja sai palkkaa. Tehtiin tätä jokunen toisto ja yllättävän vaikeaa oli.
Sitten vuorossa oli paikalle istumaan jättöjä. Miinu tarkkaili koiraa ja minä poistuin koiran luota aina eri pituisille matkoille, nyt saatiin vahvistettua hyvää asennetta eikä Aron käynyt kertaakaan maahan. Näyttikin oikein hyvältä.
Sitten pätkä seuruuta, edisti ihan todella paljon. Mitä ihmettä ja miksi. Tajusin vasta kotona että miten se niin edistikin. Minulla oli nimittäin reenissä lippis päässä ja huppu siinä päällä. Tihkutti vettä ja hyttyset yritti syödä elävältä. Ja Aron ei ilmeisesti saanut oikealla seuraamispaikalla katseeseen kontaktia ja itse kävelin suoraan eteenpäin tuijottaen. Pitihän sen sitten tulla siis huomattavasti eteenpäin siinä seuraamisessa. Onneksi me ei jankattu tätä kauaa.
Sitten eteenmeno. Vietiin koiran kanssa yhdessä narulelu kentän lähes takalaitaan. Tultiin koiran kanssa pois,käveltiin siis mennen tullen samaa vanaa pitkin, käännyin kohti esinettä ja Aron kulki sivullani, ideana oli, että heti kun se vilkaiseekin minua siinä kevyssä kohti esinettä se saa luvan lähteä eteen. Siinä kävellessä se tietysti tuijotti sitä takalaitaa, saattoi kulkea vähän kyyryssäkin, vilkaisi nopeasi ja tässä myöhästyin itse, matka jatkui ja uudesta luvan kysymisvilkaisusta tuli nopea eteeeeen ja käsimerkki ja nyt Aron paineli kyselemättä lujaa eteenpäin. Vitsi se oli hieno! Voi että kun saisi pidettyä nyt vauhdin ja asenteen jatkossakin näin hyvänä.
Ihan loppuun sitten paikallamakuu. Tässä Aron laidunsi samalla maatessaan. Ymmärrän, että janohan siinä reenatessa tulee ja märkä nurmi kutsui sen lehmäilemään. Murahdin sille sieltä kauempaa ja kävin palkkaamassa, kun makasi syömättä. Lopulta rauhoittui sinne makuuseen ja piti päätä maassa. Tähän oli hyvä lopettaa päivän reenit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti