jälkimetsässä

Tänään tein Aronille jäljen ja sillä aikaa kun jälki vanheni, ulkoilivat koirani vapaana laukaten metsässä. Kyllä siellä metsässä vaan minullakin hermo lepää, varsinkin kun kävelin seudulla, mistä tiesin, ettei ketään tule vastaan ja koirat saa painaa ihan miten ne haluaa. Lämmin keli tiesi sitä, että erityisesti partikset kävivät kaikki lätäköt ja suolammet läpi ja turkit taasen ihan hirveät autolle mennessä.

Mutta siihen Aronin jälkeen. Mietin tätä jälkeä pitkään ja hartaasti, että mitä nyt tehdään. Aronilla on tasan kuukausi tämän kevään ensimmäisistä jäljistä. Tämän kuukauden aikana se on ajanut niin vieraiden kuin itseni tekemiä jälkiä. Jäljet ovat olleet noin tunnin vanhoja. Ruokaa ei ole jäljellä. Se on oppinut ilmaisemaan kepit, etenemään jäljellä, tekemään itse ratkaisuja jne. Olen pyrkinyt olemaan mahdollisimman pienessä roolissa meidän jäljestäessä. Mielessäni oli kuitenkin meidän kehittämiskohteet ja se, ettei ihan kaikkea voi aina harjoitella kerralla. Kehittämiskohteina meillä on pidentää jälkiä kohti alokasluokan pituuksia 500 m, lyhyemmillä jäljillä harjoitella maaston muutoksia, janaharjoittelu mukaan jäljen lähetykseen, varmuuden kehittäminen ja kepeistä superhieno juttu, näiden lisäksi mielessä on kulmat, erilaiset jälkiolosuhteet ja maastot.

Joten lähetin koiran tieltä jälki sanalla. Aronin toinen jana-harjoitus oli tässä ja olisiko ollut 7 metriä tieltä missä jälki kulki. Jäljen häntä oli aika pieni ja kun koira eteni aivan suoraan kohti sitä jälkeä, se törmäsi tavallaan suoraan tähän jälkeen. Tiedän, että usein näitä alkulähetyksiä ei tehdä ihan suorankulmaisesti, mutta halusin nähdä, että mitä Aron tekee, kun se "törmää" jälkeen. Ja Aron toimi aivan oikein, se tarkisti yhden nenän siirron verran sitä takajälkeä ( eli keho ei vielä kääntynyt) ja siitä ihan suorakulman muotoisesti se lähti oikeaan suuntaan. Vau!
Heti noin 25 metriä tätä jälkeä edettyään oli ensimmäinen keppi, sillä olin jättänyt sen tarkoituksella heti tähän alkuun, että pääsen palkkaamaan oikean ratkaisun edetä jäljellä. Aron ilmaisi kepin, mutta vain nosti, ei lähtenyt luokseni, vaan odotti minua kepin luo. Palkkauksen jälkeen jälki jatkui meidän toiselle kehittämiskohteelle eli maaston muutokseen. Nyt Aronin piti jäljestää suoalueen läpi, tälle samaiselle suoläntille tehtiin silloin Pian kanssa Viskin jana, nyt Aron jäljesti samalla kohtaa läpi tämän suon ehkä 50 m, jolloin maasto muuttui taas sammalmetsäksi. Täällä sammaleella odotti keppi nro 2. jonka Aron nosti hienosti. Seuraavalle etapille oli sitten kehittämisalue jälleen edessä, sillä tein sille sammaleikolle suoran kulman. Aron tuli kulmaan, meni vähän ohi, tarkisti edestä, sitten vasemmalta ja sitten lähti oikeaan jäljen suuntaan. Tämän jälkeen jälki jatkui loivasti ehkä 100m hiukan kanervikon läpi ja lopulta edessä keppi nro 3, jonka Aron nosti ja sai loppupalkan.
Olin hurjan tyytyväinen Aronin suoritukseen. Jos hakemalla hakee, niin keppien ilmaisut eivät olleet ihan niin iloisia kuin viime viikolla, tosin oli tosi lämmin ja Aron oli jo ennen tätä jälkeä lenkkeillyt helteessä 50 min. Se ei oikein malta juoda, kun huomaa, että kohta mennään hommiin. Mutta kaikki kepit se nosti ja pysähtyi niille itsenäisesti. Huomenna pidetään täysin vapaata koulutuksista ja torstaina me tavataan Pekka Korri jäljestyksen merkeissä.