Maanantain iloksi meillä oli tiedossa kenttäreenit Niihaman kentällä. Siellä on tavesilaisille ohjattua reeniä ja paljon koiria. Itse reenit olivat aika yksinkertaiset, mutta se häiriöiden määrä ja tarve olivat tärkeintä. Aronin kuten kaikkien muidenkin koirieni kanssa tulee tehtyä paljon kotinurkissa tai kentillä, missä ei ole muita koiria. Siksi nämä yhteisreenit ovat niin tarpeen. Keli oli hyvin helteinen ja Aron läähätti pitkään kotona vielä reenien jälkeen.
Joten hyvänä plussana pidin sitä, että Aron keskittyi minuun melko hyvin ja tein sivussa pieniä seuraamispätkiä, joista saa lelun palkaksi. Tämä lelupalkka oikein terästää Aronin kontaktia. Päivän teemana oli siellä kentällä luoksetulo ja ilmeisesti Aronia jännitti ja sen mielestä tehtiin jotain ihan eri liikettä, sillä kun jätin Aronin keskelle kenttää istumaan, se meni maahan ihan omine aikoineen. Ja sitten kun se uskalsi jäädä istumaan, ei luoksetulo ollut niin lujavauhtinen kuin yleensä. Otin siellä kentänlaidalla useamman paikalla istumisen ja sitten vähän vauhdin saamiseksi otin muutaman kierron suojelupiilojen ympäri. Aron oli pätevä, muttei terävä. Kuumuus ja vähän jännittävä tilanne hiukan sitä häiritsi. Joten tälläinen reeni on oikein tarpeen.
Kotosalla kävin Elviksen kanssa hiekkakentällä vähän riekkumassa ja toiveikkaana otin myös luoksetulon stoppeja uuden narulelupallon kanssa. Näissä se on vaan toivoton. Ensimmäiselä laukkas niin kovaa luokse, ettei edes kuullut seis-käskyä. Toisella kuuli, muttei pitänyt kiirettä, kolmas oli jo sinnepäin, neljännellä se ennakoi ja sitten taas muutama ihan suora luoksetulo, kuudennella luoksetulossa se vasta pysähtyi niikuin piti. hmmmmm, pitääkö näitä ottaa näin monta, että onnistuu? Luoksetulojen välissä lähetin kiertämään kohdetta, mutta Elvis ei oikein ymmärrä mitä hauskaa tässä pitäisi olla. Loppuun seuraamista ja tein paljon vasemmalle käännöksiä, kun pyrki koko ajan edistämään seuraamisessa.
Ennen iltaruokaa leikkittiin vielä Aronin kanssa kotipihassa. Ensin ihan pari suoraa luoksetuloa, että sain päivän epäonnistumiset kentällä pois mielestä. Vauhti oli heti eri tasoa, kuin kentällä. Sitten kierrätin lasten jalkapallomaalien ympärillä kahdeksikkoa ja väliin joko stoppi tai läpi käsky, missä Aron laukkaa jalkojeni läpi. Lelupallon lensi ja Aron oli pätevä, suoraastaan ihan hullu kiertämään niitä maaleja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti