Kovin jälkipainoitteiselta näyttää meidän kulunut viikko. Jälkien lisäksi olen käynyt joka päivä Aronin kanssa vähintään yhden ulkoilun, missä minulla on taskut täynnä makupaloja ja yritetään bongailla vastaan tulevia koiria. Perjantai-iltana ei taidettu nähdä yhtäkään koiraa....mutta makupalat sain kulumaan. Suoraman kentällä oli paljon jalkapalloilijoita, joten otin siinä kentän reunalla paikkallamakuun ja Aron sai katsella jalkapalloa. Ja jos koiria ei tule vastaan, vahvistan kontaktia ihmisten ja pyörien tullessa vastaan. Lauantain korttelikierros sai aikaan kaksi koirahavaintoa ja nämä onnistuimme näkemaan ihan rauhallisesti.
Mutta päivä kohokohta oli reenit Koivumäessä Jarin ja Riikan kanssa ja lauantai-ilta kului siinä hyttysen syöttinä ihan kivasti, kuumankin tuli vaikka reenit oli ajoitettu juuri iltaan sen vuoksi, että meillä olisi helpompaa. Aron teki esineet ja jäljen.
Esineillä tein kahden kaistaleen reenin. Oltiin tavesin valmiiksi merkityssä ruudussa, mutta Riikan ja Jarin kanssa tallotiin siihen ensimmäinen kaistale, 15 m leveä ja 50 syvä, siellä takarajalla oli kengänpohjallinen valmiina. Toinen kaistale oli valmiiksi tallottuna ruudun toisella laidalla, siellä ei esinettä ollut valmiina.
Aron lähti ruutuun, mutta ei edennyt nyt suoraan takalaitaan, työskenteli, mutta myös pyörähti pari kertaa ja sitten jatkoi etenemistään sinne taakse. Tuli takaisin esineen kanssa, mutta kesti aika kauan. Tuullut ei sitten yhtään, joten ehkä tämä oli yksi tekijä, miksi kesti. Sitten ekan esineen palkkauksen jälkeen siirryin Aronin kanssa toiselle kaistaleelle, nyt vietiin koiran kanssa nahkavyön pala sinne takalaitaan, eturajalta lähetys ja nyt meni todella hyvin, täyttä laukkaa sinne 50 metriin ja takaisin yhtä lujaa nakahvyön pala suussa. Esineruutuja pitänee tehdä nyt aktiivisemmin, edellisestä on melkein kaksi viikkoa.
Jari teki Aronin jäljen:
- 1 h 20 min vanha
- jana, noin 7 metriä polulta oli jäljen kohtaaminen
- pituus 520m
- sisälsi 5 keppiä
- oli maastoiltaan haastavin ikinä, sammalmetsää, ryteikköä, suota, maaston muutoksia ja matka viimeiselle kepille sisälsi kauean rinteen nousun, missä en nähnyt koiraa, joka oli jo siellä rinteen päällä. Tässä vaiheessa oli pakko kysyä Jarilta, että menitkö ihan todella tästä? Kysyin samaa myös parissa muussakin kohtaa :-)
Aron lähti jäljelle ihan suoraan, hyvä, mutta kääntyi takajäljelle, se eteni puoli liinan mittaa ja kääntyi sitten itse, jes, haki vähän sitä kohtaa mihin jälki menee ja sitten sukellettiin ryteikköön. Ensimmäinen keppi oli sellaisessa rytölässä, etten nähnyt heti koiraa, joka nosti ensimmäisen kepin, onneksi Jari näki. Sitten matka jatkui, mentiin hirveessä kummistusmetsän tyyppisessä rytölässä alaspäin menevää rinnettä, vauhti oli Aronilla kova ja perässä sai loikkia kuin metsäkauris, tähän rinteeseen jäi yksi keppi. Todettiin, että vauhti oli tähän liian kova. Sitten rytölä muuttui vetiseksi suoksi. Itse ei pystynyt yhtään päättelemään mitään, että mihin jälki voi mennä, kaikkialla oli märkää sammalta ja vetisiä suon silmäkkäitä. Jari sanoi tässä vaiheessa, että enkös minä halunnut vähän haasteita? Aron jäljesti ja teki töitä koko ajan ja perässä oli pysymistä. Yksi suorakulma oli heti suon jälkeen kohdassa missä alusta muuttui ja Aron teki ihan oikein sen. Keppejä nousi kaikkiaan 4/5 ja 4 kepiltä matka 5 kepille sisälsi yhden törkeän rinteen, siinä oli kiipeämistä, mutta kun jälki kulki siinä, ei Aron epäröinyt. Viimeisellä kepillä me oltiin niin onnellisia, olin erittäin tyytyväinen Aronin suoritukseen. Pisin ja haasteellisin jälki ja Aron selvitti sen.
Aronin reenien lisäksi tein Touholle jäljen, jossa oli pituutta ja haasteita. Ja kävelitiin sitten Jarin ja Touhon perässä, kun ne jäljesti, todella hyvinkin ne pojat teki hommia. Riikka ja Loistokin jäljestivät Loistavasti, sekin jäljen kävelin perässä. Joten kaikkien näiden kävelyjen jälkeen tuntui, että kyllä jälkiharrastus kuntoa vaatii. Kiitos vielä Jarille ja Riikalle hyvästä seurasta, on mulla sitten mahtavat kasvattajat :-)ja kiva koira.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti