lauantai 29. toukokuuta 2010

tokopäivät Valkeakoskella osa 1.

Varoitus: tästä postauksesta tulee pitkä, tehtiin ja opittiin tänään niin paljon.

Aamusta alkaen siis tokoiltiin Valkeakosken kennelkerholla. Osallistuin Aronin kanssa koulutuksiin ja meidän ryhmä koostui alo-avo tason koirakoista, kaikki eri rotuisia, 5 koirakkoa yhteensä. Tämä mahdollisti sen, että ehdittiin ottamaan monta kierrosta ja paljon tuli tehtyä. Kouluttajana meillä oli Kati Selkämaa, joka saanut mm. 3-vuotiaan Tending-Into koiransa Tva:ski hiljattain. Joten tiesin tässä vaiheessa, että saadaan varmasti Katilta paljon hyviä vinkkejä, kun on juurikin nuorta bordercollieta kouluttanut.
Ensimmäisenä käytiin läpi seuraamista. Aron teki liikkeenohjattuna seuraamiskaavion, jonka pohjalta saatiin asioita kokoon, mitä meidän pitää reenata.
Ensinnäkin lähdöissä pitää minun olla tarkkana, Aron ei pitänyt kontaktia vaikka istuikin nätisti sivullani, sanoin seuraa ja koira lähti mukaan, mutta ei ollut terävimmillään. Kaavion aikana kontakti tippui pari kertaa. Kati sanoi, että näki Aronin osaavan seuraamisen, mutta kontakti ei pysy koko ajan vaikka koiran seuraamispaikka pysyy. Aron on myöskin ihan inasen edessä, joten yhtään enempää sen paikka ei saa tulla eteenpäin. Jos edistää minä peruutan pari askelta ja lähden uudestaan eteenpäin ja kun koira korjaa paikansa kohdalleen, tulee palkka. Lisäksi vasemmalle käännöksissä sen takapää ei tehnyt juurikaan mitään, joten näihin saatiin sitten reeni-ohjeita. Kati sanoi, että Aron pitää laitta enemmän töihin, sen tehtävä on tehdä töitä, ei minun. Autan aika paljon koiraa ja roolien pitää vaihtua. Tehtiin siis tempon muutosharjoitusta, siinä kävelin suoraa ja otin aina kolme askelta yhtä tempoa ja sitten vaihdos. Tällä reenillä koira joutuu olemaan tarkkana kuin porkkana pitääkseen itsensä mukana. Sitten harjoittelimme aloituksia, seison itse paikallani ja koira sivulla, kontakti pysyy ja tästä palkka. Jos ei kontaktia, ei se saa saavuttaakaan sillä mitään, kuten että sanon seuraa ja annan silti mahdollisuuden. Sitten otettiin sitä, että sanon seuraa ja en liikukaan mihinkään. Aron pysyi sivullani, mutta taisi ainakin äänellä piipata, että mitä...Ääntelystä puhuttiin myös ja jatkossa minun pitää olla tarkkana, että jos koira piippaa perusasennossa, siitä ei saa seurata mitään. Siitä voi jopa huomauttaa ja vasta kun koira on hiljaa, niin hyvä ja tapahtumaa. Näissä ensimmäisissä harjoituksissa Aron kävi kyllä kuumana ja äänteli ja viime viikolla tehdyt "tarjoa sivulle tuloa-reenistä aiheutuneet turhautuneet haukkumiset oli lähellä nyt. Ääntelystä voin siis ihan huomauttaa. Sitten työstettiin taka-osaa ja tehtiin ympyrää, jossa Aronin perä joutui hommiin. Katsottiin myös peruuttamista ja siinä Aron pätevä, tosin menee vähän loikkien taakse ja ei hyödynnä takajalkojaan niin hyvin kuin pitäisi. Saatiin koti-reehin peruutuskuvio, jossa koira joutuu todella hommiin ja tätä pitää tehdä kyllä. Se on peruutusta kulmien kera. Ylipäätään Kati kannusti vaatimaan enemmän Aronilta töitä. Ihanne on, että koiran pitää ottaa vastuu työnteosta, ohjaajan rooli on olla passiivinen ja koiran aktiivinen. Kati puhui myös, että liian kisamainen reeni on pahasta, kaavoja on hyvä ja pitää rikkoa. Itse siis huomasin reenanneeni aivan liian kaavojen ja kisaliikkeiden mukaan, että tämä koulutus saattoi pelastaa Aronin tulevaisuuden, sillä myöhemmin päivällä rikottiin jo monta kaavaa. Palkkauksesta puhuttiin myös, sillä jos koira oikeasti tekee jonkun asian oikein tai jos koira on oikeisti hyvä jossain, niin lattea hyvä ja nami ei riitä vaan kunnolla jes jes ja jes. Jos kontakti tippuu, siitäkin voi sanoa ja kun koira pitää kontaktin, siitä palkata.

Kierros 2. piti sisällään luoksetuloa. Tässä kerroin uusimmasta ongelmasta, siitä että koira ei pysy istumassa, kun jätän sen istumaan, Aron menee helposti maahan, kun kävelen pois päin. Tämä on tietysti seurausta näistä aina samalla kaavalla tehdyistä jutuista ja kun jätin koiran, se pysyi kyllä istumassa, mutta oli aika tylsän näköinen ja katseli siinä aikanasa kuluksi myös yleisöä. Otettiin yksi suora luoksetulo ihan liikkuroituna ja tämä oli ihan onnistunut, tosin edestä sivuun siirtymisessä Aron vähän ennakoi ja haukahti!!!! Seuraavissa jätöissä tehtiinkin niin, että jätin koiran aivan kuin äsken, mutta viisi askelta koirasta ja käännös, siinä vähän aikaa seisoskelua ja sitten jatkoin taas 5 askelta ja käännös. Tässä vaiheessa Aron alkoi tosissaan tarkkailla minua, pysyi kyllä paikallaan, mutta tunsin kuinka se mietti, että mitä hittoa toi nyt puuhaa. Näiden jälkeen kutsuin luo ja Aron tuli todella terävänä. Hyvä harjoitus siis.

Kierros 3. piti sisällään noutamista. Aronin kapulan pito-otteeseen saatiin hyviä juttuja ja tässä yhdessä reenissä ote kapulaan tiukkeni. Tehtiin siis näitä, että koiralle kapula suuhun, itse poistui metrin päähän, siinä metrin päässä heiluttin lelua. Ensimmäisellä kerralla Aron taisi tiputtaa kapulan, mutta uusinnoilla se piti kapulaa suussa vaikka heiluttelin narulelua siinä sen edessä, kun ote oli häiriöstä huolimatta hyvä, vapaustus ja koira sai tiputtaa kapulan ja palkaksi se lelu. Sitten koiralle laitettiin kapula suuhun ja omat kädet koskivat kapulaa jne. ja koiraa kehuttiin kun se piti kapulaa, tartuin kapulaa ja tässä vaiheessa kapula putosi. Pito-harjoituksia jatkettiin ja jos ote meinasi löystyä, sanoin jokun höpöphöpöpö-sanan ja kehuin kun tarkensi tämän jälkeen otettaan. Harjoiteltiin sitä, että tartun kapulaan ja vähän vedän, heti kun koira laittaa vähän vastaan, niin jes. Muutaman toiston jälkeen Aron kehittyi tässä. Aron teki myös kiertoja kapula suussa, jolloin nähtiin luovutus vauhdin jälkeen. Kati kannusti vaatimaan kunnon pitämistä, ottamaan myös vauhtinoutoja ja niitä, joissa vahvistetaan vain sitä nostoa. Eli kun koira lähtee kapulalle ja nostaa kapulan, niin lelu esiin ja bileet.

Näiden juttujen jälkeen oli ruokatauko.

Tauon jälkeen ohjelmassa oli paikalla-olo. Mentiin kokeenomaisesti kehätarkastusten turvin kehään ja siinä luoksepäästävyys. Aron ei malttanut istua paikallaan loppun asti vaan juuri kun tuomari tulee sen kohdalle se nousee. Tosin on kyllä erittäin luokseenpäästävä, tähän tarvitaan vaan malttia lisää. Sitten kokeenomaisesti paikallamakuu, tässä Aron tarvitsi kaksi käskyä maahan, kunnes kävi maahan, asento ei ollut paras mahdollinen, saattoi olla vähän kyljellään. Pysyi makuun hyvin ja nousi ekasta käskystä. Makuun aikana söi vähän edessä olevaa ruohoa ja pää pyöri välillä, kun piti tarkkailla vieressa olevan reeniryhmän touhuja. Muutenkin asenne ennen makuuta oli vähän muualla kuin minussa, katseli vieressä olevia jne. Makuun pysyy, kun pitää olla paikallaan, mutta vähän se suoritus on sellainen makoilen tässä nyt vaaditun ajan. Kati suositteli tähän sitä pää maassa makuuta ja ehdottomasti otan sen nyt työn alle. Ensin temppu, missä koira laittaa pään etutassujen väliin ja sitten tähän kestoa. Sen etu on siinä, että nyt Aron tekee jatkossa suorituksen ei lekottelua, missä ei ole asennetta.
Tämän jälkeen harjoiteltiin vielä evl:n tapaan näitä, missä yksi kerrallaan menee maahan ja yksi kerrallaan noustaan ylös. Tässäkin Aron seurasi enemmän liikkuria eikä pitänyt kontaktia sivulla olessaan, kun oli meidän vuoro suorittaa, oli Aronin katse liikkurissa ja vaati taas kaksi käskyä maahan-menoon. Ei hyvä. Reenilistalle tämäkin. Istumaan nousun teki oikein ja omalla vuorollaan, siitä jes. Tämän jälkeen Kati puhui paikallaoloista pitkään ja Aronkin rauhoittui siihen tosi hyvin. Tähän asti Aron oli aika paljon seurannut omien reeniensä lisäksi muita, mutta nyt kun juteltiin, Aron asettui tosi hyvin ja rentoutuikin siihen. Tästä pisteitä.

Sitten reenikierros nro 5 vuorossa. Nyt tehtiin ruudun loppu-osan harjoituksia. Lähetin Aronin kiertämään puutarhatuolia, kierron jälkeen lähden kävelemään kuten ruudun loppu-osissa ja kutsun koiran seuraamaan. Näin tulee harjoiteltua siis ilman ruutua sitä loppurimpsua ja vauhti tulee luonnostaan mukaan. Näissä Aron oli pätevä ja hakeutui vaikeammastakin kulmasta sitten seuraamaan, josta heti namipalkkaa kun koira oli kohdalla. Tämän jälkeen tehtiin lopuksi alo-luokan hyppyä. Tässä Aron hyppää hyvin, asettuu seis-käskyn jälkeen ja heitän pallon palkaksi. Nyt oli tarkoitus harjoitella sitä kohtaa, missä Aron seisoo ja minä tulen koiran sivulle, mutta en tiedä alkoiko väsy painaa, mutta Aron kävi seis-käskyllä maahan ja teki sen hyvin mielellään. Lopettiin sellaiseen harjoitukseen, että hyppy, seis ja sitten laskin kolmeen (viive seis-käskyn jälkeen) ja sitten palkka.

Aronin reenien ja virallisen koulutuksen ja kahvien jälkeen oli Elviksen vuoro. Olin etukäteen suunnitellut, että avon liikkeet kokeenomaisesti liikkurin kanssa ja viimeisen liikkeen jälkeen palkka. Elvis oli erittäin riemuisa ja seuraamisissa tuli hiukan pomppimista, perusasennot hyvät. Liikkeestä maahanmeno oikein hyvä, liikkeestä seisominen hyvä, mutta kun kävelin koiran taakse, se kääntyi ( tää on ikuinen). Luoksetulossa sen vire alkoikin jo laskea, siinä kun se istui ennen luoksekutsua, oli katse kiinnitynyt parkkipaikalle ja reenikentältä lähteviin ihmisiin. Kaksi kertaa kutsuin tule, ennenkuin tuli, seisomisen teki melkein eteeni, sivulle tulo ok. Sitten jatkettiin noutoon, tämä oli hyvä, tosin kapula hukkui heinikkoon ja siinä piti etsiä. Hyvästä noudosta Elviksen mukaan olisi pitänyt palkata, mutta kehuin jatkettiin kaukoihin. Elvis oli todella kypsä ja häiriintyi tästä, että jos noin hyvin noutaa, missä palkka. Kaukot meni alta riman, kaksi käskyä maahan-menoon, kaksi istumisiin. Hoh hoijaa. Viime tiistaina koti-oloissa tehtiin ne koko liikkeenä ja ei mitään ongelmaa. Nyt palkattomuus vei vireen. Kaukojen jälkeen siirryttiin hypylle, nyt sivulle tulo oli tahmeaa, mutta yllättäen elvis pystyikin suoriutumaan hypystä ja istumisesta takana, tuli hyvin hypystä eteeni istumaan (joskin jäi hiukan kauaksi) ja siitä sivulle. Tästä loppupalkka ja päivä reeni oli siinä.

Kotimatkan varrella pysähdyin vielä vehoniemen metsiin. Tarkoitus oli tehdä Aronille yksi jälkiharjoitus, kun kotiinkaan ei ollut kiire. Joten tein Aronille jäljen joka sisälsi seuraavaa:
-1h 10 min vanha, jäljen vanhentumisen aikana tuli vettä monta eri kuuroa, ukkosti ja jyrisi. Vanhenisen aikana käytiin koirien kanssa tekemässä tunnin metsälenkki ja koirat juoksi paljon ja lujaa. Pieni epäilys oli siis jäljelle mentäessä mielessä, että onkohan tämä sittenkään niin järkevää, sillä mitä jos vesi pilaa jäljen tai koira on väsynyt tämän päivän haasteita. Pelko oli kuitenkin turha.
-jana, jossa tieltä lähetys jälki ja matkaa noin 9 metriä, kunnes koira kohtaa jäljen, tässä vaihto-ehtoina mennä vasempaan taka-jäljelle tai oikealle ja päästä kohti ensimmäistä keppiä. Aron lähti hienosti ja valitsi sen oikean vaihto-ehdon, jäljesti noin 30 m ja nosti kepin. Jihuu.
- ekan kepin jälkeen edessä oli sitten haasteita, kaikkiaan 5 kulmaa, kulmat sellaisessa ketunleipämaastossa, vähän korkeaa aluskasvillisuutta siis, kulmista johtuen aika siksakkia mentiin. Siksakkien jälkeen loivaa suoraa ylöspäin menevää rinnettä ja siellä se toinen keppi. Nosti kakkoskepin ja sai namipurkeista ruokaa suurien kehujen saattelemana. Matkoja paha arvioida, mutta siksakin jälkeen sai mennä vielä jonkin matkaa. Aron selvitti kulmat, muutamassa meni yli, mutta palasi itse siihen, missä jälki hukkui ja selvitti tehtävän.
- jäljestysvauhti oli vauhdikasta, välillä piti juosta pysyäkseen perässä.

Oli siis oikein onnistunut ja ajatuksia herättävä päivä, huomenna jatkuu Valkeakoskella ja päivä Merja Korteen seurassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti