lauantai 1. toukokuuta 2010

esineruutukassin yllärit ja jälkeä

Petteri bongasi autosta esineruutukassin, ou nou. Kohta alkaa varmaan joku hysteerinen parkuminen. Ja sieltä sen pehmolelukengun, joka on ollut oikein hyvä esine harjoitteluun. Petteri kysyy, että ei kai mun lelu ole ollut koirilla. Ei ole, se on vaan muuten tuolla kassissa. Petteri pyörittää lelua kädessään ja kysyy, mitä tässä kengussa on? En tiedä. Petteri sanoo, että tää haisee ihan pennulle, kiva juttu, pennut on kivoja. Ja minä pyörittelen silmiä. Odotin, että se tajuaa, että se Kengu on ihan koirankuolanen ja ollut Aronin suussa, mutta yksinkertainen kaveri, en tiedä onko isäänsä tullut.

Tänään olin Aronin kanssa jäljellä. Oltiin ihan kaksin liikenteessä, sillä Elvis valmistautuu 16.5 tulevaan Rauman näyttelyyn ja olin pessyt sen aamu-ulkoilun jälkeen ja joutui sitten jäämään turkkiaan kuivattelemaan ja odottamaan harjausta kotiin. Joten otin pihasta kolme keppiä taskuun hajuuntumaan ja tiputtelin ne sitten jäljelle. Jälki oli nyt semmoinen melko lyhyt, kepit varmaankin 50 metrin välein. Siinä oli kulma ja muuten se kulki melkoisessa hirvenpaskakassoissa, sillä näitä kasoja oli paljon. Jälki vanheni melkein tunnin. Jäljen vanhentuessa käveltiin Aronin kanssa toisella puolen metsää ja katsasteltiin tulevien jälkien hyviä paikkoja. Aloitin myöskin pudotetun esineen noudon-koulutuksen ja tästä Aron tykkäsi. Kävelin polkua ja tiputin esineen niin, että Aron sen huomasi, mutta jatkettiin eteenpäin 15 metriä ja sitten ympäri ja koira perusasentoon. Siitä lähetys tippunut ja hienosti Aron lähti hakemaan tippuneen esineen. Tehtiin homma kahteen kertaan ja kivaa oli.

Sitten jäljelle, Aron haistoi itse aloituskohdan ja lähti hyvin etenemään. Itse olin päättänyt tarkastella sen käytöstä kepeillä ja tarkkailla, kuinka motivoitunut se on hommasta. Kepeissä se menee melkein metrin yli, kunnes kääntyy ja paikantaa keppiä. Kakkoskepillä se pyöri siinä kepin lähellä kun se etsi sitä keppiä, jolloin se kieputti itsensa kahden puun ympärillä ja liina jäi kiinni. Nosti kuitenkin kaikki kolme keppiä ja sai viimeisellä syödä iltaruokansa. Jäljestys näytti oikein mukavalta ja se yksi kulma ratkaistiin melko pian. Kiva juttu. Huomenna jatketaan tätä hommaa heti aamusta :-)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti