Tänään tokoiltiin sitten Merja Korteen johdolla. Aron aloitti päivänsä ruudulla:
-ensimmäinen ruutu oli näyttö, miten meillä ruutu sujuu. Otin matkaa ruutuun varmaankin 15 metriä ja viritin koiran virityssanojen turvin kohti ruutua, sitten lähetys, meni loistavasti suoraan ruutuun, ei ennakoinut stoppia ja pysäytin koiran juuri oikeaan kohtaan, siitä lelun heitto palkaksi, lelu ei lentänyt ihan ruutuun asti, mutta suunta oli oikea. Tämä oli siis meidän ruuduiski aivan loistava ja olin itsekin yllättynyt. Sitten tehtiin merkille lähetyksiä ja ensin Aron meinasi mennä ruutuun, merkkikin oli aina pieni, joka hukkui nurmen keskelle, mutta muutaman merkin jälkeen päästiin tekemään ensin merkki ja siitä ruutuun. Saatiin onnistumisia, tosin näissä Aron ei mennyt ihan suoraan sisään vaan sieltä mistä meni ensimmäiselläkin kertaa. Vaihdettiin myöskin ruudun puolta ja sieltä merkin kautta ruutuun. Jonkin verran toistot ja eilisen väsymys näkyi siinä, että merkille mentäessa saattoi käydä maahan seis-käskyllä. Ei jankattu sitä sen enempää, kun saatiin onnistunut seis merkille. Tehtiin yksi kutsu-ruutu ja se onnistui oikein hyvin. Merja kysyi, että ollaanko me tehty kutsu-ruutuja ja vastasin, että ei olla, koska en ollut kuullut koskaan kutsu-ruuduista. Siinä koira jätettiin merkille seisomaan, Aron jäi nenä kohti ruutua, itse kävelin ruudun taakse ihan takarajan luon ja sieltä huusin ruutu. Koira tuli hyvällä vauhdilla ja minun piti sanoa seis siinä oikeassa kohtaa ja heti palkka hyvästä pysäyksestä suoraan koiralle. Etäisyys koiran ja minun välillä oli pysähdyksessä metri, joka mahdollisti nopean ja oikea-aikaisen palkan koiralle. Tämä oli hyvä juttu.
Sitten seuraavaksi tehtiin ryhmäliikkeet ja nyt Aron meni kehään huomattavasti rauhallisemmin kuin eilen eikä tuntunut enää ressaavan muista koirista. Tosin kaikki meidän ongelmat paljastui tässä yhdessä liikkeessä: luoksepäästävyydessä koira nousee askelta ennen tuomaria kohti, tässä Merja tuli uudestaan meitä kohti ja nyt saatiin onnistunut toisto. Paikallamakuun alkaessa me oltiin reunapaikalla ja tehtiin yksi kerrallaan maahan-menot evl:n tapaan, Aron tuijotti liikkuria eikä tehnyt elettäkään mennäkseen maahan. Kontaktia ei ollut. Jouduin sanomaan muutaman kerran, että meni maahan ja sitten kun piti jätttää koira, ehti Aron jo pompata ylös ja säätöä siinä oli. Itse makuu meni tasomme mukaisesti, kerran nytkähti ja laski pään alas ja sitten nosti, aikaa oltiin 3 min. Takaisin tullessa ensin palaa koiran taakse, tämä ok, siitä sivulle, pysyy, ylösnousu hyvä, vaikka noustiin viimeisenä, kun reunalla oltiin. Reenilistaan tuli kuitenkin nämä jätöt ja maahanmenot. Minun pitäisi saada kontakti pysymään koko tilanteen ajan, nyt ei pysynyt vaikka koira pitää paikkansa. Sitten sekä maahanmeno että nousu pitäisi tehdä niin, että minun katse on eteenpäin ja koiran tehtävä on tuijottaa minua.
Ruokataon jälkeen harjoiteltiin kontaktin pitämistä. Tässä me ei onnistuttu ja meillä on virheellinen asenne ja väärin koulutus koko hommaan. Itku ei auta ja onneksi ja luojan kiitos saimme ohjeistusta tässä elämän ja iän vaiheessa koko ongelmaan. Kun koira on sivullani, pyydän Aron nimellä koiraa ja siinä vaiheessa se katsoo minua, minä palkaan kontaktista, mutta palkan jälkeen Aron katselee ympäristöä, taas pyydän ja palkkaan. Eli minä pyydän ja pyynnöstä kontakti toteutuu. KOira ei saa mitään palautetta siitä, että katselee muualle. Tähän Merja alkoi jo kypsyä ja sanoi, että minun on kerrottava koiralle, että se, että koira luopuu kontaktista ei ole hyvä juttu. Eli virheestä pitää huomauttaa. Jatkossa meidän pitää harjoitella tätä paljon, että kontakti pysyy ja pysyy. Pähkäilin tätä juttua myöhemmin lisää ja päädyin, että haluaisin saada sellaisen kontaktin, että kun menen kehään ja asetumme siihen rivin, ennen paikallamakuuta, sanon koiralle sivu ja se pitää sisällään pitkäkestoisen kontaktin. Tätä pitänee harjoitella tietysti pala kerrallaan, mutta tavoite on, että kun sanon sen sivu, jossa koira istuu vierelläni, se pitää sisällään kriteerin, pidä kontakti ja se pysyy houkuttelematta siihen asti, kun tulee käsky esim. maahan. Koe tavoitteeni tämän vuoden elokuulle katosi kuin tuhka tuuleen, sillä myöhemmin teoria-osuudessa käytiin läpi juuri sitä, että toko on koiran mielentilan hallintaa ja siihen vaaditaan keskittymiskykyä. Jos koira saa pälyillä muita koira tms, eihän se silloin keskity, eikä ole myöskään stressitön. Merja sanoi, että mm. seuraamisessa vaaditaan tätä keskittymiskykyä. Sitähän on kyllä Aronilla, mutta en ole tähän astisessa koulutuksessa huomautellut sille virheistä, palkinnut vaan niitä oikeita. Meidän ryhmässä oli pätevä corgi, jolle tehtiin kontaktireeniä niin, että se katsoi ohjaajaa ja Merja häiritsi sitä, jos koira erehtyi vilkaisemaan häiriöitä, ohjaaja sanoi virheestä ilmoittavan sanan ja palkitsi siitä, että koira ei erehtynyt häiriöön. Eli virhe merkittiin.
Tämän jälkeen Merja näytti omalla koirallaan, miten tokoa pitäisi reenata. Eli reenien pitäisi olla hyvin monenlaisia, paloja liikkeistä ja niiden eri variaatioita. Itse olen sortunut aivan liian paljon ottamaan kokonaisia liikkeitä, Merja sanoi, että paljon enemmän pitäisi vielä pilkkoa niitä. Merja oli laittanut idarimerkkien taakse noutokapulan ja teki idarinmerkeistä, noutakopulasta ja ruudusta hauskan ketjut. Ensin koira koiran piti mennä merkille, sitten ottaa sieltä kapula, siihen käsky pidä, sitten suorittaa seuraava merkki kapula suussa, mennä ruutuun kapula suussa, sitten taisi tulla kapulan tuominen, tästä takaisin ruutuun, ruudussa kaukokäskyjen joitakin sarjoja, siitä peruutusta ulos ruudusta jne. Tässäkin todettiin, että koiran pitää pystyä tekemään kapula suussa muutakin kuin tuomaan. Merjan koirasta tämä oli tosi hauskaa ja hän sanoi, että pääsääntöisin heidän reenit on leikkiä eri liikkeillä. Näiden reenien avulla koiran mielenkiintoa pidetään yllä, kun koira joutuu olemaan skarppina, että mitä tulee sitten ja tämä mielentila kantaa myös kokeeseen. teoria-osuudessa Merja kertoi myös pitää reenata myös kisoja. Eli toimia kuten kisoissakin toimisi. Jos koira reeneissä palkataan esim. joka liikkeestä, se joutuu kokeessa suureen hämmennyksen valtaan, kun tilanne on aivan eri. Koko homma pitäisi viedä siihen suuntaan, että kisa on sama kuin treeni ja treeni on sama kun kisa.
Ylipäätään koko viikonlopun saldo oli todella hyvä. Sain todella paljon uutta ajateltavaa, tosin myös aika nöyrtymisen paikka koirieni edessä. Kyllä niillä on kestämistä näin huonon kouluttajan kanssa. Toisaalta vain näiden kokemusten kautta voin ehkä oppia eteenpäin. Ainakin tänään tein kurssin lopuksi Elviksellä muutamia juttuja, joissa oikein paistoi se väärin harjoittelu. Eilisessä kisamaisessa reenissähän Elvis meni ihan lukkoon, kun noudon jälkeen ei saanutkaan mitään ja pitäisi tehdä toinen liike perään oli sillä hämmennys suuri. Nyt kokeilin näitä, että yksi noutoliike, kun koira oli noudon luovutuksen jälkeen sivulla, siitä kaukokäskyjen aloitukseen, koira maahan, yksi ylös nousu ja iloinen palkka. Tässäkin tuli aivan liian monta liikkeenpalaa jo yhdessä. Sitten tein eri sessiossa näitä hassunhauskoja pilkkomisia ja päämääränä oli saada Elvikselle iloinen fiilis, kun se tuntui olevan ihan kipsissä. Eli heitin kapulan, mutta sanoikin hae käskyn sijaan maahan, siitä menin 5 metrin päähän, yksi kaukojen ylösnousu ja siitä hae, tässä Elvis oli tietysti tohkeissaan ja teki käskyjen mukaan. Joten pitänee tehdä koko ensi viikko näitä leikkimäisesti. 2 viikkoa aikaa kokeeseen eikä näytä hyvältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti