Tänään tein Aronille metsäreeniä ja koko reenin tavoite, oli käydä ne perusperiaatteet läpi, johon meidän metsäjutut perustuu.
Joten tein ensin kaksi esineruutukaistaa hyväksi havaitulle esineruutualueelle. Kumpikin kaista kapeni entisiin nähden, noin 5-7m leveitä ja 50 syviä suikaleita. Tallasin ne itsekseni ja vein kummankin takarajalle hyvän perusesineen eli toinen oli Petran rukkanen, toinen oma nahkarukkanen. Viime reeneissä on tullut sitä, että Aron palaa ilman esinettä luokseni, vaikka on käynyt takarajalla ja kun lähetän uudestaan sen etsimään, sen motivaatio on ollut laskeva näiden hukkapistojen jälkeen. Turhan usein olen viime aikoina joutunut helpottamaan näyttämällä Aronille, että mihin pitäisi mennä. Joten palasin reeneissä taaksepäin ja päätin, että keskeisin idea koko hommaan on se, juokse lähettämään suuntaan ja kohtaat esineen. Joten helpolla esineillä varmistin sen, että se kylä löytää. Esinereeni meni oikein hyvin, kakkoskaistaleella se meni ihan suoraan ja paljon määrätietoisemmin kohti takarajaa, josta se löysi esineen. Kummankin esineen tuonti oli hyvä ja panostin palkkaukseen. Kaistat oli eri suuntiin ja Aron hyvin hommassa mukana.
Sitten jäljestystä. Tein Aronille tuntemattomaan metsään jäljen. Sellainen sekametsä, jossa oli risua ja rytekköä, sammalta ja vähän koivikkoakin. Elvis aikanaa hukkasi jäljen tähän metsään ja silloin ei voinut auttaa mitenkään, sillä kaikkialla tässä metsässä näyttää samalta, sellaista kuollutta kuusen alaoksistoa joka puolella. Tässäkin reenissä oli se perusajatus, että perusjälki 5 kepillä, ei mitään ihmeellisiä kikkailuja, kuten mennään välillä mutapellolla, vaan metsässä kaikki. Jälki oli reilun tunnin vanha, epämääräisellä mututuntumalla alokas-luokan pituinen, sisälsi kunnon janan, useita kulmia ja ihan sellaista perussettiä.
Janan Aron suoritti melko hyvin, se saattoi lähteä jäljelle muutamaa metriä ennen sitä virallista leikkauskohtaa, mutta en uskaltanut puuttua siihen sen enempää. Kaikki kepit Aron nosti omatoimisesti, kakkoskepin kohdalla en edes itse muistanut, että keppi on siinä ja ihmettelin, että mitä se Aron nyt siksakkaa metrin aluella edestakaisin, mutta keppihän se siinä oli. Ensimmäinen kulma meni vähän yli, mutta jatkossa Aron jäljesti kulmat tosi tarkasti. Neloskepiltä viimeiselle oli yksi korkeä rinne, jossa jouduin itse ottamaan vähän käsillä maasta tukea jälkeä tehdessäni, että pääsin ylös. Tämän kohdan Aron pysähtyi tarkastamaan. Aikaa vietimme jäljellä noin 15 min sisältäen palkkauksen, joten ihan hyvä tahti oli koko ajan. Aronin jäljestysvauhti kiihtyy heti, jos on helppoa kohtaa, kuten sujuvaa sammaleikkoa vähäisellä risumäärällä.
Joten oli hyvin tyytyväinen tämän päivän suorituksiin, ehkä ne oli vaan itselle sellaisia motivaation ylläpitoreenejä, joissa näin, että jotakin ollaan saatu tänä keväänä aikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti