Siinä se otsikossa jo tulikin, eli ensin keppejä kotipihassa, Aron näki kun heittelin nurmelle jotakin ja sitten lähetin sen katsomaan, neljä keppiä nostatin ja näissä piti tulla kepin kanssa ihan luokseni asti. Vähän kokeilin heitellä keppiä palkaksi ja Aron näytti ihan tykkäävän hommasta. Ja nenä toimi.
Sitten metsään. Tein Aronille jäljen eilisille paikoille, nyt siihen varvikkoon, missä Tupla ajoi jälkeä. Maasto oli siis suopohjaista mustikanvarpu/ suopursu metsää. Jälkeä tehdessäni puhuin puhelimessa ja maasto kuitenkin aika ryteikköä, joten eipä minusta olisi ollut "onneksi" Aronia neuvomaan, missä jälki kulkee. Kotipihassa poimin 5 keppiä taskuuni, joten ne ehtivät hajuuntumaan hetken taskussa ennen jälkeä. Vanhetin jälkeä 1h10min. Jana onnistui Aronilta oikein hyvin, lähetyspaikasta suunnilleen 10 m matka ja koira etene suoraan jälkeä kohti, valitsi heti oikean suunnan ja aika pian siitä nosti ensimmäisen kepin. Jäljellä Aron nosti kaikki kepit ja yritin välttää niitä helppoja aukeamasia kohtia, joille keppi usein tulee laitettua. Nyt pudotin yhden ihan sydän kylmänä sinne varpujen sekaan. Keppien ilmaisut oli jo parempia, joka kerta vähän heittelin keppiä Aronin kanssa ja viimeisellä vähän taisteltiinkin siitä. Yhden kulman Aron ajoi aivan millilleen kulmamaisesti, tämän millintarkkuuden tiesin siitä, että tein kulman aivan suonreunaan ja en halunnut jatkaa jälkeä keskelle suota, joten kulma vei meitä suon laitaa pitkin. Aron teki hienosti töitä, paremmin kuin eilen. Toki alusta oli kosteampi ja huomasin, että kosteaan jälki tarttuu ehkä paremmin, en tiedä. Aronin seuraava jälki saa luvan olla sitten taas ihan erilaiseen maastoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti