tokoilua ja pieleen mennyt jälki

Tänään kävin iltapäivällä tokoilemassa Suoraman kentällä ja aina valitsen sen nurmipohjaisen jalkapallokentän. Laittelin kaikki merkkini pitkin kehääni ja vieressä oli useampi jalkapalloilija samaan aikaan pelaamassa. Näistä Aron ei häiriintynyt lainkaan vaan keskitttyi aika hyvin hommiin.
Ensin virityksiä noutokapulalla. Vauhtinoutoa ja pari vähän lähempää. Sitten käänsin jalkapalloilijoiden penkin nurinpäin ja tässä hyppynoutona. Täytyi pilkkoa ensin nouto ja hyppy moneen eri palaan, kunnes koko nouto onnistui. Yksi kohta oli sellainen, että jätin Aronin esteen taakse istumaan kapula suussa. Juu istui hyvin, mutta piti kapulaa todella huonosti, kapula ikäänkuin keikkui sen alahampaiden päällä ja suu oli auki. Sitten kun lähti liikkeelle, oli koiran suljettava suu, että kapula pysyy mukana. Mutta haluasin, että koira pitäisi kapulaa aina napakasti kiinni.
Sitten muutamia seuraamiseen lähtöjä. Nämä onnistui ihan ok, mutta huomasin, että seuraamisessa paikka on kauhean edessä. Heti kun alan palkata lelulla, se etenee. Joten nami vasempaan käteen, naksu oikeaan ja näin sain palkattua juuri siihen kohtaa missä sen piti seurata. Vasemmalle käännökset oli myös löysiä, joten näitä muutama, joista parhaimmasta palkka.
Sitten siirryin merkin ja ruudun pariin. Ruutuun ensin ihan suoraan laukka lelulle, hyvin. Sitten vein lelun ruutuun ja Aronin ajatuksen taas ruudussa, vaikka edessä oli merkki. Jätin koiran istumaan ja menin itse merkin taakse vähän hyppelemään ja taputin maata merkin takana. Nyt lähetin koiran ja meni just oikein, vapautin heti lelulle, kun oli merkin kohdalla. Seuraava merkille lähetys oli lelun heitto siitä, että koira seisoi merkillä ja odotti. Sitten kolmannella lähetys ruutuun ja meni hyvin. Tämän jälkeen pidettiin hauskaa ja leikittiin paljon kahdella narulelulla.
Sitten piti taas vähän reenata kontaktia ja nyt Aronin piti seurata merkin ohi pitäen minuun kontaktia. Vaikeeta oli, katse ihan väkisin meinasi suuntautua merkkiin. Lopetin heti kun kerran onnistuimme seuraamaan merkin ohi.
Loppuun pitkä luoksetulo, jossa vapautin lelulle suoraan vauhdista.

Tämän jälkeen mentiin kotiin juomaan ja suunnittelemaan päivän jälkireeniä. Idea oli vahvistaa kepin ilmausuja ja hetken päästä oli metsässä tekemässä jälkeä. Melko lyhyin välein laitoin keppejä ja aina kepin jälkeen metri tyhjää ja sitten jälki jatkui. Näin pääsisin vahvistamaan onnistuen kepin löytämisen. Jälki vanheni 1h 15 min ja se aika käytettiin koko koiraporukan kanssa lenkkeilemällä metsässä, välillä oltiin eksyksissä, lopulta tajusin, että missä ollaan ja osasin autolle.
Aron lähti hyvin janalla, meni vähän ohi jäljen ja palasi ja lähti oikeaan suuntaan, melko pian eka keppi, hyvin nousi. Panostin palkkaukseen ja kehuin, niin että sain Aronin hännän heilumaan. Matka jatkui ja kakkoskeppi nousi, taas kehuin ja tarkkailin koiraa, että se ilahtuisi ihan oikeasti. Sitten alkoi ongelmat. Itse tiesin tutussa metsässä, mihin jälki menee. Koira oli sitä mieltä, että vasemmalle mennään. Painoi ihan reilusti sinne vasemmalle ja otin koiran pois sieltä, jälki ei kulje siellä. Sitten näytti, että nosti sen minun tekemän jäljen ja matka jatkui, paineli juuri kepin ohi ja jyrkästi sinne vasemmalle, jälki meni koko ajan suoraan eteenpäin. Tässä vaiheessa totesin, että koira näyttää jäljestävän ihan oikein, jos en tietäisi missä jälki kulkee, luulisin koiran olevan ihan oikein jäljellä. En tiedä yhtään mitään Aron kuvitteli jäljestävänsä, mutta sitkeästi se meni eteenpäin sitä omaa reittiään ja minä kävelin perässä, turha alkaa meikäläisen neuvoa, siitä koira ei opi mitään. Ennenpitkää oltiin hiekkatien reunassa, Aron olisi jatkanut jäljestystä vielä hiekkatien toiselle puolen, mutta nyt sanoin, että riittää. Aivan ranteet auki fiiliksissä kävelin autolle ja koira autoon ja kotio. Todella surkea tilanne, varmaan ihan tauon paikka, sillä jälkireeneissämme on ollut nyt viikon laskeva suhdanne, keppejä on jäänyt ilmaisematta ja nyt tämä jollekin harhalle meno. Epätoivoista hommaa.....