Valkeakosken tokokoe + Aronin reeniä

Tänään olimme Valkeakosken kennelkerhon kentällä, ohjelmassa toko avo-luokka Elviksen kanssa. Tuomarina Hannele Pörsti.
Olin valmistautunut kokeeseen lähinnä ihan pienillä reeneillä, esim. torstai-iltana kävin ottamassa vain yhden seuraamiskaavion ja siitä pallon heitto palkaksi. Tälläiset pienet reenit olivat tehneet Elvikselle ihan hyvää, sillä mentiin hyvällä asenteella kehään. Tosin kokeen loppupuolella alkoi näkyä paineistuminen tilanteesta.

Paikallamakuu 10-tässä Elvis tiesi mitä tuleman pitää ja siinä vaiheessa kun tuomari toivottaa tervetuloa kokeeseen, menee Elvis jo maahan, nopeasti se ylös sieltä ja juuri oikealla hetkellä liikkuri kysyy, onko kaikki valmiina, oltiin ja hyvin sujui.
Seuraaminen taluttimetta 9-Ilman hihnaa kehään ja suoraan aloituspaikkaan, seuraaminen sujui hyvin, ei jätättänyt eikä pomppinut.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10
-tämän tein suoraan seuraamiskaavion perään, en vapauttanut koiraa liikkeiden välissä, sillä sitä mukaa kun paine alkaa hiipiä Elviksen mieleen, se alkaa hidastella sivuille tuloissa aina liikkeen aluksi.
Luoksetulo 7-luoksetulon stopin kanssa heitin hanskat tiskiin jo pari viikkoa sitten, kun se ei vaan pysähdy ja jos pysähtyy, se vähintään ennakoi tai ei lähde liikkeelle ekalla käskyllä lainkaan. Tein ennen kehää muutaman suoran luoksetulon verryttelyksi. Nyt yritin kuitenkin ja seis käskyllä Elvis melkein heti pysähtyi, pistemenetys varmaankin siitä, ettei nyt ihan heti kuitenkaan, loppu meni hyvin.
Seisominen seuraamisen yhteydessä 9-tämä tehtiin tasomme mukaisesti
Noutaminen 10-tässä tuomaritäti oli kyllä ihan liian kiltti, mutta piti kiltteytensä kaikille muillekin osallistujille, sillä menovauhti kapulalle oli laukka ja paluu ravi. Luovutus hyvä, tässä kuitenkin Riikan 10 pisteen vinkki oli erittäin toimiva, sillä yleensä aina kun Elvis on luovuttanut kapulan, se ennakoi sitä sivulle siirtymistä ja meneekin sivulle heti kapulan luovutuksen jälkeen ja siksi tätä ei siis ikinä yleensä edes oteta. Nyt sanoin kapulan irroituskäskyksi istu- Elvis luovuttaa kapulan ilman käskyjä siinä vaiheessa kun kosken kapulaa ja istuu paikallaan kunnes sanon sivu-pätevää.
Kauko-ohjaus 8-nyt sivulle tulo alkaa olla vaikeaa, teen ylimääräisen kiekan ja saan sillä koiran mukaani aloitusasentoon. Kaukot sujuu aivan loistavasti, viimeiseen maahanmenoon vaaditaan kuitenkin kaksi käskyä, argh ja siitä lähtee se 2 pistettä pois.
Hyppy 0- nyt piti siirtyä sitten esteen luo, joudun lähettämään aika kaukaa esteelle, sillä Elvis on ihan lukossa ja paineessa, näissä koe-esteissä asuu sen mielestä mörkö. Elvis lähtee hyvin hyppyyn käskyn kuultuaan, esteen takana istuu vasta toisella käskyllä, mutta on esteeseen nähden ihan vino, käskyllä hyppy tulee hyppäämättä luokseni ja vauhti luokseni tuloon on etana...Jälkiviisaana olisin voinut yrittää saada sen lisävartalo-avulla sinne hypylle, 5 pisteelläkin olisi ollut iso rooli meidän lopputuloksessa.
Kokonaisvaikutus 8
yhteensä siis 159 pistettä

Sitten ohjelmassa oli sihteerin tehtäviä ja toimin voi ja evl-luokat pisteitä ylös merkiten. Kun koe oli ohi, tulin Aronin kanssa reenailemaan.
Ensimmäisenä viritin ruudun ja merkin paikoilleen, hyvä hyödyntää kennelkerhon merkkejä ja liinoja. Ensin pari merkille menoa, hyvin, pallo palkaksi. Sitten ruutu suoraan lähettäen, tosi hyvin. Seis ruutuun ja pallo palkaksi. Sitten kävin viemässä pallon ruutuun odottamaan. Lähetin koiran merkille, hyvä, siinä seis, sitten ruutu-käsky ja käsimerkki ja Aron paineli suoraan ruutuun, missä tennispallo odotti sitä palkaksi. Jes ja jes.
Tämän jälkeen tein jokusia seuraamispätkiä ja muutaman askeleen aloituksia, yhden napakan maahanmenon ja lopuksi hyppyä. Aron hyppäsi hyvin, pysähtyi kerrasta esteen taakse ja pysyi paikallaan kun tulin sivulle, siitä käsky sivu ja istui hyvin. Otin liikkeen uudestaankin, mutta vapautin siinä vaiheessa, kun olin kävellyt koiran sivulle. Loppuhauskuudeksi lähettelin Aronia hypylle oikein kaukaa, se rakastaa juosta ja hypätä, joten sitä tehtiin pari kertaa ja täts it.

Eikä reenailut vielä tähän loppuneet. Kotimatkalla pysähdyin Vehoniemen metsiin ja tein Aronille kaksi esineruutukaistaa. Tuuli oli oikein kova, mäntykäpyjä putoili päähän ruutuja tallatessa. Pian vinkistä laitoin esineiksi oikein pienet esineet, ensimmäiseen ruutuun laitoin lasten pyöräilykypärästä irronneen pehmusteen ja toiseen ruutuun Petran Brätzin kaulaliinan :-) Esineet oli takarajoilla ja idea oli vaan vahvistaa sitä samaa kuin ennen, että esine käskyllä mennään kohti takarajaa ja siellä on esine. Aron teki oikein kivat pistot ja esineen löydyttyä tuli tosi kovaa luovuttamaan.
Lopuksi kävin vielä metsälenkillä Elviksen ja Aronin kanssa ja ne painelikin kovaa yhdessä. Soramontun pohjalla on tosi pehmeää hiekkaa ja juuri siellä pojat innostui vielä jahtaamaan toisiaan. Erittäin tehokasta liikuntaa.