Kotipihan/ kotiharjoitteisiin Aron reenailee tällä hetkellä edestä sivulle istumaan. Näissä haluaisin, että koira istuu edessäni keskittyneenä kontaktissa ja siitä siirtyisi nopeasti sivulle käskyn kuullessaan. Nyt tuo ensimmäinen kriteeri täyttyy, mutta siitä sivu- koira jää usein istumaan sivulle puolitiehen, ei jotenkin malta mennä sivulle loppuun asti. Joten nämä kriteerit mielessä otin aamulla useamman toiston ja kun meni kerrasta oikein, tempaisin lelun taskusta ja leikittiin. Jos tällä saisin sellaista nopeata siirtymistä siihen oikeaan kohtaan.
Takapää-reeninä Aronilla on peruuta ulko-ovesta sisälle-temppu. Siinä pitää peruttaa yhden porrasaskeleen yli, sitten kynnyksen yli, että on perillä. Tempun vaikein osa oli tuo yksi porras, siinä Aron mielellään kääntyy ja menisi nenä edellä. Tästä vaan huomaa, kuinka vaikeaa koiran on hahmottaa takapään toimintaa. Tosin useamman naksusession jälkeen ollaan edistytty tässä.
Tänään ajeltiin kuitenkin Vammalan mökille juhannusaterialle ja auto oli aika täysi, kun meidän perhe, 3 koiraa ja Tesomalta mummo kyydissä. Kävin ennen ruokaa tekemässä Aronille jäljen viereiseen metsään ja jälki vanheni 1½ tuntia. Siinä välissä Petri heitteli Aronille frispiitä, tuli kauhea ukonilma ja me mentiin kaikki mökkiin sisälle. En oikein tiedä läähättikö Aron kuumuutta, ukkosta vai vaan sitä, että juoksi hetki sitten paljon ulkona, mutta tarkkaan se kyllä kuunteli, kun ulkona paukkui ja salamoi. Rauhoittui kyllä sitten jalkoihini nukkumaan kun syötiin. Vettä tuli kuin esterin peestä ja mielessäni mietin, että jätänkö sen tekemäni jäljen ajamatta. No, tapana ei ole luovuttaa ja kun oltiin syöty ja ulkona sade juuri lakkasi, vein Aronin janalle. Tässä jäljessä olin laittanut 8 keppiä. Nämä kepit olivat olleet jo torstaista asti autossa ja nyt vielä ennen jäljen tekoa pitelin niitä kädessä ja numeroin ne, että tietäisin missä mennään. Laitoin 4 ensimmäistä keppiä tihein välein jäljen alkuun, sitten hiukan pidemmin välein siitä edespäin ja keppi 7 oli selkeä jäljestysmatka viimeiselle kepille. Aron lähti janalla hyvin suoraan, mutta meni ohi jäljestä, se meni aika pitkälle ja sieltä kaarsi kohti jälkeä. Ja tietysti ne ensimmäiset kepit jäi juuri tällä välille. Jäljen alku oli haparoivaa ja sitten se nostikin kepin. Tämä oli keppi nro 4. joten olin ilmeisesti laittanut tosi lyhyin välein ne kolme ensimmäistä. Tästä eteenpäin Aron joutui tekemään todella töitä pysyäkseen jäljellä. Vettä alkoi taas satamaan ihan kunnolla, mutta muistin, että Pekka aina sanoo, että älä pidä koiraa pumpulissa, joten pois sääli. Aron nosti siis kepit 4-7. Kun lähetin sen jatkamaan keppi 7 kohti viimeistä keppiä, ajattelin, että aika hyvä jälkikoira, jos päästään loppuun. Maasto oli taas aika hankalaa ja kivikkoista. Aronin jäljestysvauhti oli nyt rauhallista, jäljen venheneminen ja vesisade teki ilmeisesti tämän. Aron selvitti itse reitin viimeiselle kepille, mutta meni sen yli, ääääää, kutsuin sen takaisin ja sitten keppi nousi. Joten seuraava viikko pitää sisällään jälkikeppejä ja taidan tehdä sellaisia harjoittteita, joissa jälki aina loppuu yhteen keppiin. Jos tällä tavalla saisi sen kepin arvoa nostettua. Ja jatkossa pitänee ilmeisesti jatkaa keppien hajustamisen suhteen sillä linjalla, että otan ne juuri ennen jälkeä jostain. No en tiedä, tätä pitää miettiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti