pieniä naksutteluja kotinurkissa + esineruutu

Kuluneella viikolla olen joka päivä vahvistanut Elviksen yhteistyötä viikon päästä kun on koe, niin on pakko vähän ryhdistäytyä.
Aronin kanssa aloitin naksuttelemaan pää maahan etutassujen väliin-temppua ja pienellä houkuttelulla sain alun päästä kiinni ja todella nopeasti Aron tajusi, mistä naksahdus tulee. Istuin ensin itse lattialla, että näin, miten ja milloin alaleuka asettuu maahan. Sitten kun oli aika vaikeuttaa kriteeriä, sama piti tehdä niin että seison ja koiran pitää taas mennä leuka maahan asti.
Peilin edessä me ollaan harjoiteltu kontaktia sekä maa ja istu-käskyjä niin, että tuijotan itse eteenpäin ja koira katsoo minua. Lisäksi jokaisen ruokailun yhteyteen olen yhdistänyt sivullani nopean maahan-menon ja siitä vapautus ruokakupille. Tavoite on, että maa-käskyn kuullessaan koira putoaa maahan empimättä.

Tänään kävin tekemässä myös esineruudun Aronille ja mietin etukäteen, että nyt on aika vähän rikkoa esineruudun kaavaa. Tein 20 m leveän ja 50 syvän kaistan. Siellä oli 2 esinettä peräkkäin ruudun oikeassa reunassa, ensin 25 m kohdalla vauvan farkkulätsä ja sitten takarajalla vauvan nahkarukkanen. Elvis kävi ensin ruudussa etsimässä sen ensimmäisen esineen ja oli hyvin tohkeissaan tästä. Ja olin tallonut ruudun tosi hyvin ja Elviksen kanssa oli siellä käyty, joten oikein hyvä ruutu oli tuoda sitten Aron eturajalle. Sillä on tähän asti vain tehty niitä ruutuja, missä esine löytyy vain takarajalta. Idea on ollut se, että se lähtee luotisuoraan kohti takarajaa ja siellä on esine. Nyt siis hyvä lähetys ja se törmää siinä 25 m kohdalla siihen farkkumyssyyn, haistelee sitä, mutta samantien jatkaa matkaa kohti takarajaa. Ihan kuin se olisi ajatellut, että mikäs tää tässä on, ei näitä kuulu hakea vaan se takarajan homma. Todella nopeasti Aron tulee jo takaisin rukkanen suussa ja tuo sen minulle. Palkkaan sen lihapullilla ja sitten uusi lähetys samasta kohtaa. Nyt Aron menee sille lähi-esineelle ja tuo sen empimättä. Ja tästähän minä sain sitten heti pähkäiltävää, että mitäs huomenna tehdään. En halua yhtään enempää vahvistaa sitä, että koira alkaa itse pähkäilemään, mikä esine on hyvä löytää.
No huomenna meillä on jälki tiedossa, mutta esineruutuakin voisi ottaa. Siinä teen kaksi kaistaa, joista ensimmäisessä on esine 20 m kohdalla, jos Aron hylkää tämän, ei se palkkiinnu takarajan esineillä. Toisella kaistalla on sitten esine takarajalla, jossa taas vahvistuu, että aina kannattaa irrota sinne taakse kuitenkin.