Kana-areena

Aamulla herätyskello soitti jo kuudelta ja hetken mietin jo omaa mielenterveyttänikin, mutta mitäs siitä, sitä on jo naapurit ja työtoverit pitkään ihmetelleet.
Suunnitelmana tälle päivälle oli nimittäin yhteinen hyppyreeni Kana-areenalla, ruokaa, hyvää seuraa ja Aronin sukulaisia. Ja kyllä meidän kelpasi treenata, ulkona satoi vettä välillä ihan täydellä terällä ja me oltiin sisällä kuivassa hallissa, jossa vessa ja kahvinkeittimet jne. Päivä lunasti odotukset ja nyt pää täynnä uusia treenisuunnitelmia ja ajatuksia, vähän tuskaa ja ahdistustakin, kun tajusin, kuinka paljon erilaisia juttuja pitänee treenata ihan pk-tottista ajatellen. Tähän asti olen edennyt Aronin kanssa lähinnä tokopohjalta ja rakentanut tokoa niin, että mietin mitä kaikkea siellä tokokokeessa tulee vastaan. Mutta pk-tottis on oma juttunsa ja tänään tuli ihan ahaa-elämys, että meikäläisen pitänee mennä ihan ilman koiraa kentälle :-)

Päivä alkoi siis 5 agility-esteen jumppasarjalla, innarilla kuten hevospuolella sanottaisiin, innari = in and out. Jumppasarjan avulla haettiin koiralle hypyn kaarta ja sitä, että koira joutuu ajattelemaan hyppäämistä. Aron hyppyli ihan kivasti. Sitten kun sarjan viimeistä esteväliä pidennettiin ja viimeiseksi esteeksi laitettiin vähän korkeampi kuin muut, yritti Aron oikaista ja kiertää viimeisen hypyn. Tässä autoin suullisella käskyllä ja napakka hyppy-käsky siihen hetkeen kun oli siinä hetkessä, että hypätä vai kiertää. Harjoitus oli kiva Aronin mielestä enkä tiedä, miksi se halusi kiertää sen vikan esteen. Hanna Helminen näytti omalla Kitillään miten harjoitus sitten eteni ja viimeiseksi esteeksi laitettiin tokohyppy ja Kit osasi tämän homman. Se hyppeli ensin jumppasarjan ja otti upean hypyn sinne tokohypylle, söi naminsa lautaselta ja hyppeli takaisin päin koko homman. Hanna seisoskeli siinä sivussa ja Kit suoritti homman itsekseen. Heh, tohon mekin tähdätään. Tarvitsen vaan pari agi-rima estettä oman tokohypyn lisäksi.

Hanna näytti myös miten oli tehnyt edestakaisin hyppyharjoitusta ja miten sitä sitten vaikeutettiin, jos ajatuksena on, että ohjaaja heittää kapulan tosi vinoon ja koiran pitää silti hypätä este vaikka miten olisi kapulan kanssa miten vinossa. Eli esteen takana oli molemmin puolin namilautasen, melko kaukana esteestä, jos haluttiin ajatella tulevaa pk-hyppyä. Kumpaankin lautaseen namit ja koira hyppäämään, namilautaset oli suorassa linjassa esteeseen nähden. Harjoitus vaikeutui sillä, että toinen lautanen oli liikaa vasemmalla tai oikealla ja silti hypyn kautta mentiin. Tämä näytti kivalta ja tehtiin sitä sitten Aronin kanssa. Ylipäätään saatiin ohjeeksi tehdä enemmän erilaisia hyppelyitä, huomasin taas jälleen kerran, että kauheen samalla kaavalla teen koiralle hyppy-noutoa.
Hyppelyiden lisäksi juteltiin paljon pk-esteiden harjoittelusta ja Hanna kertoi omia käytännön juttujaan, millä mahdollistaa koiralle hyvän onnistumisen pk-kokeessa. Lisäksi tässä yhteydessä tuli puhetta siitä, että pitäisi harjoitella sitä kapulan heittoa a-esteen yli ja sitä, että heittää kapulan päin estettä ja mitäs sitten tapahtuu. Näin voi tapahtua kokeessa ja tähän on hyvä opetella, miten sitten toimitaan.

Hyppelyitten jälkeen alkoi toko-osuus. Tässä tehtiin paikalla-olot porukalla. Paikka-istuminen onnistui Aronilla todella hyvin kaikin osin, olin edelleen näkyvissä ja seuraava harjoitus voi sitten olla jo niin, että olen jo piilossa.
Paikka-makuu ei onnistunut aloituksessa olleenkaan niin hyvin ja vanhat tutut virheet kummitteli siellä. Tehtiin jätöt evl-tyyliin ja Aron rivin viimeisenä. Rivin ensimmäisenä ollut koira sai usean maahanmeno-käskytyksen ennen kuin kävi maahan ja näillä käskyillä kävi jo Aron maahan. Koirahan tiesi mitä tullaan tekemään, mutta tätä pitää harjoitella erikseen, että maahan mennään vasta omalla käskyllä. Aron kävi siis maassa jo pariin kertaan ennen omaa vuoroaan. No sitten kun Riikka liikkurina oli meidän kohdalla ( ja sijaitsi kuitenkin meistä aika kaukana) ei Aron pystynyt pitämään kontaktia vaan tuijotteli Riikkaa ja käskyni käydessä ei tapahtunut mitään. Uusinta käskyllä kyllä. Tämänhän jo tiesin etukäteen, että tää on se vaikein juttu. Lisää pitää siis treenata vaan näitä alkuja. Itse makuu meni oikein hyvin, oltiin 3 min piilossa, Riikka käveli sillä välin koirien takana ja Aron oli hyvin. Takaisin tullessa malttoi pysyä hyvin maassa vaikka kävelin ensin koiran taakse, sitten rivin muut saivat nousta istumaan ja viimeisenä meidän vuoro. Tämä onnistui, tosin rivin muilla koirilla ei tainnut olla samaa käskyä kuin meillä ylösnousemiseen eli se helpotti vähän Aronia.

Aron ehti tehdä vielä ennen ruokailua tunnarin, jota olin päättänyt nyt ottaa kokeenomaisesti liikkuroituna. Alku meni hyvin ja oma kääntyminen ei häirinnyt koiraa, Aron lähti käskystä tosi varovaisena etsimään omaa haisteli kaikkia ja haisteli. Oli siis tosi epävarman näköinen ja haisteli uudestaan ja uudestaan. Autoin sitä jatkamaan sanomalla etsi ja nyt lopulta se uskalti poimia oman, tosin meinasi viedä sen lähellä tunnareita seisoville ihmisille ja tuonti minulle vaati tosi paljon kannustusta. Eli mitä tästä opin. Tilanne on Aronille uusi ja ilmeisen vaikea. Ekan kerran tunnarikapulat oli sisätilassa ja olin itsekin varmaan hyvin kokeenomaisessa tilassa. Liike on Aronille helppo kotipihassa ja vaikea vielä muissa ympäristöissä. Onneksi se ei nostellut mitään muita ja lopulta uskalsi nostaa sen oman. Joten tätä pitää vaan vahvistaa onnistuvilla harjoituksilla rutkasti lisää.

Ruokailujen jälkeen jatkettiin Aronin tunnarilla. Käytiin siis syömässä Malvian pidoissa ja todella herkullinen ateria ihanan takkatulen äärellä. Voi mitä luksusta. No siis se tunnari, nyt halusin, että koiran itsetunto nousee tässä liikkeessä ja tehtiin muuten kokeenomaisesti, mutta vein itse sen kapulan sinne Annan tekemään riviin. Nyt harjoitus oli helpompi Aronille, kerran suu aukesi ja näytti, että nappaa jonkun väärän kapulan, mutta onneksi ei ja jatkoi haistelua ja toi lopulta oman. Yritin ainakin kehua Aronia tosi paljon.
Sitten Aron jatkoi merkki-treenillä ja sen takana oli ohjatun noudon kapulat odottamassa. No merkki ei ole parantunut meillä pätkääkään vaan päinvastoin. Tiedän mitä en ainakaan halua, mutten osaa kertoa koiralle mitä haluan. Kuka tulee opettamaan Aronille merkin? Mielestäni varmaan maailman helpoin juttu, mutta joku mulla itsellä jumittaa tässä kohtaa. Miksi se ei voi vaan mennä suoraan sinne merkin taakse ja seistä sen takana tuijottaen minua?? No siksi, kun olen niin ääliö. No elämä jatkuu ja sitten Anna kävi liikkeenohjaajana nostamassa ohjatun noudon kapuloista sitä oikeaa ja siirsi sitä vähen lähemmäksi meitä, käveli niiden kahden muun kautta ja sitten liikkuroi meille ohjatun noudon oikean kapulan haun. Nyt Aron meni melko hyvin merkille ja sijoittui siitä vähän kauaksi, vähän oli jo valmiina lähtössäkin sinne oikealle. Käsky oikee ja hyvin meni oikeelle. Jes ja palkkaus edelleen ihan vauhdista kun tuli minua kohti.
Sitten tehtiin vielä voi-ruutu ja tässä menon palkkasin sinne ruutuun. Tämä sujui kaikilta osin ihan mukavasti. Sitten loppu-osaa erikseen ja Anna liikkurina käskytti meikäläisen kävelyt ja loppusuoralla Aronin peppu nousee ruudussa toisella käsky-sanalla. En kutsunut sitä luokse vaan uusi maa ja taas kävelin siinä ruudun edessä, nyt pysyi paremmin ja toisella käsky-sanalla kutsuin seuraamaan. Onneksi kokeessa ei ole koskaan kahta käsky-sanaa. Tässä välissä Aron pääsi huilaamaan.

Viimeisellä kierroksella taisin ottaa seuraamisen kontaktiharjoitusta kohti estettä. Vitsi kun se tokohyppy olis niin kiva mennä suorittamaan ihan omin luvin ajattelee Aron. Ja kun seurautin sitä kohti, oli sitä aluksi ihan pakko vilkaista. Naksu ja nami systeemilläni pääsin palkitsemaan oikeasta, kerroin myös kontaktin menetys kohdassa, että hei tää ei ole toivottujuttu. Parani kerta kerralta ja kontakti pysyi vaikka kävelin ihan esteen eteen. Hyvä Aron. Näiden jälkeen olikin hyvä ottaa sitten loppuun vielä hyppyharjoitus, eli nami lautaset esteen molemmin puolin ja minä itse seison keskellä ja Aron hyppeli. Aron joutui siis ensin luopumaan esteestä ja sitten sai suorittaa sitä.

Kaiken kaikkiaan aivan superpäivä. Kiitos ja halaus Riikalle ja Annalle sekä Helmisen Hannalle. Sain Hannalta myös hyvän treenisuunnitelman siihen meidän ääntely seuraamisjuttuun. Aron ääntelee tai piipahtaa ensimmäsellä seuraa käskyllä. Sitten kun tehdään enemmän jää ääntely pois. Lisäksi seuraamisen peruutus ja tai askelsiirtymät jotenkin kuumentavat sen ja näihin tulee ääni tosi äkkiä. Nyt Hanna neuvoi, että ensin pitää tehdä jotakin tempppua (meillä ympäri) ihan hiljaa. Temppu valitaan sen mukaan, missä ääni voi helposti tulla. Sitten jos ääntelee, sanotaan, että hiljaa, tämä temppu pitää tehdä ilman ääntä. Kun se onnistuu,voidaan joskus tuoda se tokon seuraa-käskyn yhteyteen.

Oikein opettavainen päivä siis, kiitos vielä kaikille mukana olleille!!