Kerjäsin verta nenästäni ja tein haastejäljen samaan Peurametsään, missä viimeksi Aron lähti peuranjäljelle. Tosin nyt en jälkeä tehdessäni nähnyt tuoretta Peuran peetä, jälkiä sammaleessa kuitenkin. Jälki oli kävellen 21 min pituinen ja se sisälsi haasteita, koska sitä tehdessäni ajattelin, että jos Aron selvittää tiensä jäljen päähän, ollaan me tehty jotain tänä kesänä oikeinkin.
Janalla meillä oli ongelmana takajälki, Aron eteni suoraan kohti jälkeä janalla, mutta topakkana lähti takajäljelle. Viime aikoina olen huomauttanut sille, että takajälki ja vaihda suuntaa, mutta olin etukäteen päättänyt, että sellainen saa luvan loppua. Enhän minä voi kokeessakaan tietää mihin suuntaan jälki menee ja haluan, että koira oppii ihan itse valitsemaan suunnan, siihen itsenäisyynteenhän koko jäljen ajomme perustuu, joten miksi sitten neuvomaan suuntia janallakaan. Joten Aron ajoi takajälkeä ja oltiin nopsasti takaisin tiellä, mistä jäljelle lähetinkin. Aron oli vähän ihmeissään ja mentiin uudestaan jäljen lähetyspaikkaan ja taas, takajäljelle lähti ja jäljesti tarkkaan tielle. Nyt piti jo jutella Aronille, että me kyllä päästä koskaan jäljelle, jos et nyt ole tarkkana. Kävelin tietä pitkin vähän eteenpäin ja lähetin puhtaasta kohdasta jäljelle uudestaan. Onneksi olin tehnyt ensimmäisen 100 m tien suuntaisesti ja näin ollen pystyin lähettämään puhtaalta kohdalta kaikkien muiden etäisyyksien ollessa samat. Aron eteni hyvin ja jes, nyt lähdettiin oikeaan suuntaan, tässä vaiheessa kehuin sitä hiljaa äänellä, että hyvä homma. Tällä ekalla suoralla oli ensimmäinen keppi, mutta Aron paineli tätä suoraa hippulat vinkuen, aivan kuin se olisi pelännyt, että kohta tää loppuu, jos nyt hiljennän, joten eka keppi jäi siihen.
Sitten edessä oli metsäautotien ylitys ja matka jatkui tien toisella puolen avonaisessa maastossa, jossa pikkukuusia oli istutettu ja jälki kulki heinäisellä alustalla. Täällä oli alueen toisella puolen keppi nro 2, jonka Aron sitten kyllä bongasi. Tämän jälkeen mentiin metsään ja siellä kamalia ojien ylityksiä, jälkeä tehdessäni vähän yllätyin näistä, että miten päästä 2 metrisen ojan yli, mutta niin vaan mentiin ja ojaosuuden jälkeen keppi nro 3 odotti meitä sammaleella, tämän Aron haistoi ja oli hyvä että pääsin hetken hengähtämään niistä ojista. Sitten loppujälki kulki hyvin vaihtelevassa maastossa, sillä välillä mentiin pientä rinnettä ylös ja sitten taas alas, kulmia oli ja matkaakin oli. Aron meni tasan tarkkana koko ajan ja näin omat kengänjälkeni jopa sammaleessa ja tiesin, että me mennään ihan jäljen päällä koko ajan. Aron selvitti jäljen loppuun asti ja nosti siis kepit 2-6 ja kutosella sitten palkitsin sitä niin ruualla kuin viimesellä kepillä leikkien. Mutta kylläpä otti kunnon päälle, sillä maasto oli aika ryteikköä ja Aronilla ihan kiva vauhti koko ajan, joten saa olla kuin kauris hypellessä siellä jälkinarun päässä. Jälki siis onnistui ja jäljenajo oli tosi tarkkaa ja intensiivistä, edes matka ei ollut Aronille liikaa, sillä se olisi ollut ihan valmis vielä jatkamaan. Mutta hyvä näin.
Sininen narulelu on poikien suosikki:
Ja sen voi saada noutamisestakin palkaksi:
Hyvä ARon :-)
VastaaPoistaTosta janasta. Olen vähän samaa mieltä ettei se huomauttelu taida auttaa. NO, koirat on erilaisia. Viskillehän tein siis niin (mikä ehkä auttoikin??), että ENNEN jäljen leikkauskohtaa sanoin sille _tarkasti_ tarkasti_. Oikein painokkaasti ja tavallaan "pakotin sen miettimään" mihin se jälki lähtee. Jos lähti väärään suuntaan sanoin edelleen _tarkasti _ tarkasti_ ja näin kyllä siis huomautin edelleen väärästä, mutta tavalla joka pakotti koiran vain miettimään... tai siis tämä oli se idea. Pikku hiljaa Viskiltä väheni takajäljet ja tämän tarkasti tarkasti sanoin myös kisoissa - siellähän en tiennyt missä jälki leikkaa, mutta eihän tuo harjoituksissakaan ollut merkki jäljen leikkauskohdasta.
En silti sano että tätä kannattaa nyt vielä Aronille tehdä, mutta kunhan nyt vain yhtenä ideana heitin tämänkin, kun kokemusta oli tästä tavasta.
Voihan myös sillain vähän aikaa tehdä, että auttaa nameilla tai oikein painokkaalla jäljen tallauksella tuon oikean suunnan? Eli tarkoitan janan leikkauskohtaa, jossa voi tehdä vähän jalkoja painaen /vetäen sen oikean suunnan lähdön. Ja myös välillä voi tehdä ihan "pentulähtöjäkin" ettei tee edes janaa vaan lähettää suoraan jäljen päälle koiran.