Lentsun tokopäivä

Nyt tää alkaa olemaan jo lähellä hulluutta. Mikä muu voi selittää sen, että jaksettiin intoilla tokosta koko päivän. Lentsun tokopäivä alkoi nimittäin klo 10 ja yksi ainoa ruokapaussi välissä ja sitten taas jatkettiin klo 19 saakka. Meitä oli 10 koirakkoa mukana tässä päivässä ja ehdittiin tehdä kolme kierrosta kaikki + ryhmäliikkeet. Jokainen sai tehdä Lentsun kanssa niitä liikkeitä mitä halusi. Sanomattakin selvää, ettei kannattanut tehdä niitä mitä osaa, vaan niitä mihin eniten tarvitsee apua. Joten etukäteen vähän ahdisti, että nyt pitää kaivaa esiin ne kaikkein pahimmat jutut, näyttää ne muille ja yrittää työstää niitä. Pakko se sitten vaan oli. Kannatti kuitenkin.

Ekana esiteltiin Aronin kanssa meidän z-liike ja se, että miksi liikkeestä istuminen ei koskaan onnistu ensimmäisellä kertaa meidän kokonaisessa suorituksessa. Se tekee seisomisen tähän aina! Näyttettiin vapaasti lennosta, että itse asennot pitäisi olla hallussa, sillä näissä Aron onnistuu 95% varmuudella, enkä käytä näissä mitään lisäapuja, vain sitä, että koiran pitää tehdä se käsky mikä sanotaan. Ja onhan näitä paljon tehtykin ja näytimme, että koira osaa istua, seisoa ja mennä maahan käskystä. Tehtiin kokonainen idari ja siinä kävi juuri miten ennustin, keskimmäisellä sivulla oli istuminen, koira jäi seisomaan.

Lentsun palaute ja kehittämisvinkit oli hyviä. Kävelen z-liikkeen melko reippaasti, koiran on tosi vaikea istua noin reippaasta tahdista ja tehdä vaikea istuminen heti seisomisliikkeen jälkeen. Joten kehiteltiin, että kävelen normia rauhallisemmin nyt treeneissä aina sen sivun, missä teen istumisen. Tällä vauhdinmuutos avulla autan koiran onnistumaan ja se palkataan siitä istumisesta. Vapaasta lennosta olevat asennot voidaan jättää hetkeksi ja pääpaino on siinä, että tämä kokonainen liike onnistuu. Lisäksi meidän seuraaminen on aika kaameeta, Aron tekee paremmin, jos sanon esim. mennään. Myöhemmin kuitenkin todettiin, että jätetään tämä seuraaminen tähän z-liikkeeseen, koska itse seuraamiseen pitää ajaa uusi käsky.

Kakkoskierroksella oli pakko sitten ottaa se liikkeistä karsein, seuraaminen. Tästä Lentsun palaute oli, että Aron on tässä seuruussa stressissä. Se ei riipu minusta, Aron teki seuruuta myös Lentsun kanssa ja ihan samanlaista ressiä siinä pukkaa. Joten koko seuruu pitänee markkinoida uudestaan ja tehdä siitä kiva sekä ressitön. Ohjeeksi tuli,että otan seuraamista nyt lennosta, palkkaan koiran heittämällä namin maahan ja jatkan itse päämäärätöntä kuljeskelua. Sitten kun koira kulkee kivasti mukana, voin tehdä väliin käännöksiä, sivuaskeleita tms, mutta kaiken aikaa niin, että olen itse hiljaa. Vahvistetaan Aronin omaa halua tehdä seuruuta. Kun koira menee hyvin, markkinoin sille uutta seuruu-käskyä vaikka liki ja käytän sitä sanaa palkkasanana. Eli hieno liki, hyvä Aron. Näin liki-sanasta tulee kiva sana, joka sitten myöhemmin kertoo, että tehdään nyt sitä ressitöntä seuruuta. Liki on ikään kuin mahdollisuus siihen ihanaan juttuun.
Erikseen me harjoitellaan tarjoamista perusasentoon. Nyt kun astuin kehään ja piti mennä seuruun aloittamispaikalle, naulitsi Aron silmänsä kehässä olevaan yhteen merkkiin. Näin se tuijotti merkkiä eikä tehnyt hyvää perusasentoa, se oli vähän mutkalla ja jotain, että otin uuden askeleen ja annoin mahdollisuuden ottaa uudestaan parempi perusasento. Koira tuli mutkalla tuijottaen sekä merkkiä että minua, plääh. Eli hyvä perusasento otetaan jatkossa kerrasta, koska tälläinen askel sinne ja tänne lisää sellaista epävarmuutta. Ja nyt treenataan sitäkin :-) Tänään vein koiran namilla kehään ja tehtiin heti laakista hyvä perusasento ja Aron näytti mega paljon paremmalta.

Kolmannella kierroksella seuraava ällötys. Tunnari, jossa itse kapulan tunnistus melko kivasti sujuu, mutta kapulan tuonnissa on aina jotain häikkää, luovutuksessa tulee piip ja ennakoi vielä sivulle siirtymistä liikkurin käskystä. Ja kun tämä tunnarin loppu on niin huono, heijastuu se sitten oman tunnarin bongaamiseenkin. Joten Lentsu, mitä me voidaan tehdä?
Tehtiin ensin koemainen tunnari, kapulat rivissä ja itse en tiennyt yhtään, missä se oma on. Tehtiin vielä tamskin tunnarikapuloilla, joten täysin koemainen juttu siis. Aron meni rauhallisesti kapuloille, haisteli kaikki pariin kertaan ja päätyi kapulaan rivin keskellä, toi sen ja luovutuksessa itse tiputin kapulan maahan, siitä sivulle siirtymistä en edes muista, kun niin hävetti. Kapula oli kuitenkin oma, jes!!! Eli ei hätää itse tunnistusnoudossa. Kapulan tuontia treenattiin sitten niin, että jätin tunnaritikun Aronin suuhun, Aron jäi istumaan se suussa ja minä poistuin hallin toiseen päähän. Sieltä sain kutsua koiran tikun kera luokse ja tulipa se hyvin, täyttä laukkaa, ei pudotellut kapulaa vaan piti hyvin ja luovuttikin kapulan hyvin. Eli pitkän matkan vauhdilla korjataaan tätä ongelmaa. Sama tehtiin myös metallikapulalla, sillä toisena ongelmana olisi ollut metallin kalisuttelu hampaissa. Nyt sama metallin kanssa ja hyvin tämänkin. Itse sain vielä lisäohjeita, miten toimin tuossa luovutustilanteessa sen kapulan kanssa ja tässä huomattiin, että omalla hätäisyydelläni olen tehnyt tästä vaikean koiralle, juu näihän se on. Onneksi nyt sain korjaussarjaa, että miten teen sen koiraa painostamatta.

Päivän päätteksi tehtiin porukalla juttuja. Ensin paikalla-olot ja kehään mentiin kehätarkastuksen kautta. Tähän Aron meni hyvin, itseasiassa tarjosi minulle seuraamista, kun käveltiin kohti kehään sisäänottajaa.
Istuminen meni hyvin, ei huomauttamista.
Paikkamakuussa saisi omalla käskyllä mennä hieman ripeämmin maahan, heti kun olin mennyt piiloon, oli Aron kellahtanut kyljelleen. Siellä se siis lötkötteli puolilonkalla kun palasin takaisin, ylös nousi hyvin omalla käskyllä. Lentsu sanoi tuosta kyljellä lötköttelystä, että Aronin asenne voisi olla skarpimpi makuussa, joten taidan jatkossa vähän parantaa sen asennetta esim tiputtamalla lelun maahan matkalla piiloon tai menen piiloon ja tulenkin heti näkyviin ja menen takaisin piiloon. Näin Aron olisi aina hereillä paikkamakuussa, koska ei voi tietää, mitä mielenkiintoista tapahtuu. Luonnolliseti ei mitään niin suurta, että koira nousisi makuusta.

Sitten vähän kuunteluharjoitusta. Koirat laitettiin tason mukaan numerojärjestykseen. Ykkösnumerolla oli alokasluokan koira, Aron oli nro 7. Metri sen takana oli Into numerolla 8. Ohjaajat jättivät koiransa ja tietyn matkan päästä ohjaajat kutsuivat koiransa luokse numerojärjestyksessä. Olipas hauskaa, Miinu sai omalla iloisella luoksetulokäskyllä ainakin kolme koiraa Bertan lisäksi liikkeelle. Aron ei lähtenyt kertaakaan muiden käskystä, mutta ei meinannut tulla myöskään minun ensimmäisellä käskyllä. Uusittiin homma ja nyt Aron tuli hyvin omalla kutsulla, käytiin myös palkkaamassa niissä tilanteissa, missä monta koiraa lähti ja ne jotka jäi, käytiin palkkaamassa. Kivaa!!

Lopuksi taisteltiin päivän tokomestarin tittelistä. Mentiin isolla ympyrällä seuruuta ja tehtiin eri jääviä, se kenen koira teki viimeisenä huudetun asennon, tippui leikistä. Aron tippui sellaisella kohdalla, missä jo juostiin ympyrällä ja liikkeestä maahanmeno juoksusta ei heti ekasta käskystä onnistunutkaan. Meidän jälkeen taisi 4 koiraa vielä jäädä kisailemaan. Miinu ja Bertta voittivat kisan, jee!

Kaikkien muiden ongelmista me saatiin vaikka mitä uusia ideoita ja esimerkiksi "istuva pupu"- tulee meidän treeniohjelmaan maanantaista alkaen. Sillä tempulla saa nopean maahanmenon että paremmin ajatusta painonsta taakse, koskien tietty kaukokäskyjä. Toinen mikä jäi vahvana mieleen oli käyttää  luoksetulon stoppeihin agi-putkea palkkana.

Oli valtavan antoisaa ja kyllä Lentsu on vaan tässä hommassa maailman paras. Kiitos Lentsu ihan valtavasti, ehkä meilläkin Lentsun myötä tämä tokokehitys vaan jatkuu aina parempaan. Pääsispä treenaan, tosin huomenna on ehkä pakko pitää yksi lepopäivä Aronilla, se kun on treenannut tällä viikolla joka päivä ja monta kertaa päivässä. Oli se kyllä kovin kultainen tuolla tamskin päivässä, että iloitsen meidän ongelmista huolimatta tästä kaikesta!