hienosti hihnassa tai sitten ei

Keskiviikkona olimme Hienosti hihnassa kurssilla ja siellä tehtiin yksi kerrallaan harjoituksia. Kurssin ideologia perustuu positiiviseen vahvistamiseen ja myös naksutinkoulutuksen oppeihin, tosin naksuttimesta ei puhuttu mitään. Harjoitukset kesti aina 2 min ja osa porukasta laski koiran reaktioita ja osa taas sitä, että montako kertaa vahvistin niitä. Aron teki monta reaktiota ja sai myös melkein yhtä paljon vahvisteita. Tosin tilanne oli helppo, koska Aron pitää mielellään kontaktia ja tämä mukavasti onnistuu, jos vieras koira ei sitä häiritse. Vahvistamista suoritettiin mm. kontaktista liikkeessä. Harjoiteltiin myös hihnan oikeaa tekniikkaa ja tätä olenkin nyt yrittänyt viime päivien aikana työstää. Hankalaa se on, koska Aron on oppinut melko vahvasti liikkumaan hihnalenkillä hihnan päässä ja kulkee aina edelläni. Hihnan oikea tekniikka on sitä, että jos koira vetää, en saa itse joustaa yhtään perässä, mutta heti kun koira reagoi siihen hihnan kiristävään paineeseen löysäämällä sitä itse, löysään myös itse sitä hihnaa.

Torstaina olimme canis-areenalla ja tämä oli kurssin toiseksi viimenen kerta. Päivi kertoi, että jouluun asti olisi torstaille vuoroja, meillä kotona vaan tuntuu nyt torstai hankalalta, samaan aikaan canis-areenavuoron kanssa on Petterin sähly ja Petri muistutti, että Tapparan pelit on syksyn ajan melkein aina torstaisin, yksi auto ja kolme ilman suuntaa, joten en tiedä nyt kuinka tämä ratkaistaan. Ollaan kuitenkin päästy agilityn suhteen ihan mukavaan alkuun. Päivi sanoi, että näkee edelelleen ihan selvästi, kuinka oikealla puolen suorittaminen on meille hankalaa ja vasemmalta koira menee varman oloisena. Olen itsekin jumittunut tekemään kaikkea vasemmalta, siksi tälläkin kurssilla on tehty harjoituksia molemmilta puolilta ja eilenkin aloitettiin erilaisilla valssi-harjoituksilla kuuden hyppy-esteen kanssa, oikealta puolen ohjattununa tuli paljon säätöä, sitten helpommasta suunnasta meidän meno näytti melkein agilityltä. Hassu huomata, että Aron pyrkii mielellään silmäkontaktiin kanssani eikä seuraa käsiäni olleenkaan sillä silmällä.
Kivaa kuitenkin oli kummallakin ja sehän on meidän harrastamisen peruslähtökohta.