Tänään vein tyttöjä ratsastuksen alkeiskurssille ja muistin, että siinä tallin lähellä on hyvä metsä, tuskin pelkoa sienestäjistä ja kartastakin katsottuna metsää pitäisi olla yhden koiran tarpeisiin. Ja sillä välin kun tytöt ratsasti kävin tekemässä jäljen tai itse asiassa kaksikin.
Ensimmäinen jälki sisälsi janan aukeassa kohtaa, jälki lähti oikealle ja mukavan oloista metsää, huomasin kuitenkin, että tosi pian tuli pellon reuna, siihen kulma, matka jatkui vasemmalle ja siihen eka keppi, sitten taas matka jatkui ja taas näytti, että voi ei tuollahan tulee tie vastaan, kävelin yhden ryteikön läpi ja töks, olin hiekkatiellä. Tiputin siihen toisen kepin ja ajattelin, että ihan ankee, jälki ehkä 300m ja kaksi keppiä, Aronhan tylsistyy suorastaan tuollaisista. Eikun toinen jälki toiselle puolen metsää ja nyt huomasin, että tänne olis heti kannattanut tehdä jälki, ensin kuivaa ja vähäkasvista metsää, sitten se muuttui mukavaksi sammalmetsäksi. Taskussa yksi keppi, joten tein reilusti matkaa ja loppuun se yksi keppi. Mitään matkamittaria ei ollut mukana, mutta luulisin, että 500m pitkä jälki.
Sitten ratsastusten jälkeen tulin tyttöjen kanssa ajamaan jäljet ja päätin ajaa ensin sen pidemmän jäljen. Janalla Aron lähti suoraan, meni yli jäljen, kääntyi takajäljen suuntaan ja nosti sitä kautta jäljen. Alussa oli tosi epävarma, mietinkin, että miten se nyt noin seilaa ja hakee. Onneksi nyt oli matkaa edessä ja viimeistään sammaleissa meni tosi varmasti ja hyvällä tahdilla eteenpäin. Lopulta oltiin loppukepillä ja siihen toppas kepille. Ja sai ruokaa ja kehuja. Tää oli hyvä suoritus, jos ei lasketa alun säätöä. Koska Aronin vire oli hyvä, päätin ajaa sen toisenkin.
Tässä samanlainen janansäätäminen, eli ei reagoinut heti jälkeen vaan vähän takakautta nosti sen. Sitten hyvällä tahdilla eteenpäin, siellä peltonurkan kulmassa Aron pääsi minulta irti ja paineli yli kulman pellolle, tässä vaiheessa olin itse jalka jossain kolossa ja äänellä oli pakko pysäyttää koira odottamaan minua, heti kulman jälkeen oli melko pian keppi, jonne Aron taas toppas ja otti kepin suuhunsa. Jes ja jipii. Sitten viimeinen osa edessä ja tää oli kyllä ihan turha pätkä, ei tainnut tässä olla koiralle mitään opettavaista, muuta kun että se seurasi jälkeä ja kun tuli tielle, nousi nenä, että missäs se jälki jatkuu ja vika keppi jäi ilmaisematta. Samaan aikaan huomasin vielä, että ollaan jonkun piikkilankavyyhdin keskellä. Tästä sähellyksestä huolimatta Aron nosti lopulta kepin ja sai lihapullaa.
Taidan tehdä kyllä ensi tiistainakin jäljen tuonne metsään, kun nyt tiedän, miltä siellä näyttää....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti