keskiviikko 1. syyskuuta 2010

koivumäessä kentällä ja jäljellä

Tänään oli Tavesin metsäjälkiporukan kanssa jäljestystä Koivumäsessä. Miinu teki Aronille jäljen ja Minä Miinun Bertalle. Jälkien vanhentuessa huomasin kentän olevan aivan reenikunnossa, kun siitä oli ruoho leikattu tulevaa hakukoetta varten. Ja nopeasti reenattavien asioiden lista tuli mieleen.
Aronin mielentila kentälle mennessä oli hyvinkin korkealla. Sen mieltä ylivirittää mm. autoista haukkuvat ja kaltereita vasten törmäilevät pk-koirat ja vaikkei se suoranaisesti niistä häiriinny, sen vire kuitenkin nousee ja ilmenee piippailuna. Nyt menin kentälle ja otin pienen virityksen ja sitten kokeenomainen avo-luokan seuraaminen Miinun toimisessa liikkurina. Ensimmäisen seuraa-käskyn jälkeen en uskaltanut antaa enempää seuraa-käskyjä koko liikkeen aikana, sillä piip tuli heti kun lähdin sanalla seuraa. Seuraaminen oli melko tiivistä ja intensiivistä, kontakti ei tainnut olla lähelläkään tippua :-)

Sitten otettiin yksi noutokapulaharjoitus; tässä Miinu antoi liikkurina meille kapula, sain heittää, heitin kapulan ja liikkuri sanoi käsky, tässä vaiheessa Aron ehkä värähti mutta ei mitään muuta, annoin taskusta namia, uusi käsky ja kun Aron pysyi paikallaan, se sai sitten taskusta lelun ja leikin sen kanssa ihan toiselle suuntaa.

Sitten päätin kokeilla, miten Aron suhtautuu metriseen hyppyyn, lähetin sen lelun perään hyppykäskyllä ja hyppäsi, tosin otti esteen päältä vauhtia. Uusin hypyn takaisinpäin ja lelun perään ja nyt kyllä ei koiralla tekniikka riittänyt, vaan kolautti itsensä esteeseen ja tuli esteen taakse lelulle pahasti niskalleen. Aron oli tilanteesta vaan, että annapas se lelu tänne, mutta me ihmiset oltiin tilanteesta järkyttyneitä. Tätä ei siis jatkossa kokeilla enää, vaan täytyy katsoa sitä hypyn tekniikkaa matalammalla esteellä. Huono kokeilu.

Jäljelle Aron veti innosta piukeena. Janalla se ei kulkenut luoti-suoraan, vähän kaarteli maaston mukaan, löysi jäljen, haistoi vähän takajälkeä, sitten lähti oikeaan suuntaan. Tässä alussa tuli jotakin sählinkiä, koska Miinu huuteli, että koira ei ole nyt jäljellä ja kuitenkin näin, että Aron teki hommia ihan sen näköisenä, että se oli jäljellä, joten en voinut muuta kuin tulla vaan koiran perässä. Hetken kuluttua koira taisi sittenkin olla jäljellä, mutta varmaan tämän alunsähellyksen vuoksi ensimmäinen keppi jäi nostamatta. Se olikin aika pian siitä janalta.
Seuraavat kolme keppiä nousivat varmasti. Päätin, että palkkaan Aronia kepeistä vain ruualla ja suullisella kehulla ja katson mitä siitä seuraa. Hyvältä näytti, erityisesti keppi nro 3 nousi tosi hyvin. Tältä kolmoskepiltä oli omasta mielestäni tosi pitkä matka viimeiselle kepille ja Aron jäljesti mukavalla tahdilla loppua kohti. Noin 50 m ennen viimeistä keppiä se pysähtyi tarkistamaan jotakin, olin ihan ihmeissäni, että mitä sen nyt tarkistaa, koetilanteessa olisin ollut ehkä takuuvarma, että siinä on keppi. Matka kuitenkin jatkui ja hyvin päästiin loppuun asti. Jäljellä oli selkeitä maastonmuutoksia, eli männiköstä suolle ja osa jäljestä kulki ihan suosammaleella, sitten taas takaisin metsään. Taisin todeta välillä ääneen, että kauheita ryteikköjä...Mutta hyvin meni,vaikka se yksi keppi jäikin sinne jäljen alkuun.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti