esineitä ja jälkeä

Tänään ohjelmassa metsäreenit Varsamäen metsissä Hanna T:n kanssa. Hannalla mukana muutama lapsi, joten ajoimme jäljet itseksemme, mikä on varsin hyvää harjoitusta koetta varten. Miten orpoa olikaan jäljellä, mistä ei tiedä mihin se menee ja on vain tultava koiran perässä. Ja Aron lähti vielä peuran jäljelle, joten Aronille mur mur tästä.
Mutta ensin tehtiin esineet: Hui oli käynyt ensin ruudussa ja esineitä oli kaikkiaan 5 kpl takarajalla. Ruutu oli melko ryteikköinen, heinäinen ja melkein takarajalla kulki oja. Aron teki tänään huippuhyvän ruudun ja olin siitä oikein mielissäni. Se haki kolme esinettä, jotka olivat meille uusia ja outoja kuten kumisaappaan kärki tai pikkuruinen narukerähässäkkä. Palkkaamista venytin taas niin, että makupalaa taskusta kahdella esineellä ja kolmannen jälkeen namipurkki, tämän päälle vielä vähän leikkiä. Pitänee tarkkailla edelleen, mikä on Aronille se paras palkka esineillä.

Sitten jälki, tässä Aron oli nähnyt kun Hanna teki ja lähti jäljelle. Näin ollen se lähti tosi hyvin suoraan janalla eteenpäin kun sen aika oli, mutta noin 10 m ennen jananmerkkiä Aron kaarsi vasemmalle ja meni sinne mistä Hannan jälki tuli siihen janan taitekohtaan, sitä pitkin sitten jäljestys alkoi. Ykköskeppi jäi matkan varrelle, kakkonen nousi ja oltiin jäljestetty mielestäni melko pitkä matka, sitten tuli tien ylitys, jonka Aron ratkoi tosi hyvin ja jälki jatkui tien toisella puolen, sieltä nousi keppi nro 3. Hyvä Aron, kyllä tästä vielä jotakin tulee ajattelin siinä vaiheessa. Sitten matka jatkui, mutta kohta mentiin taas tien yli takaisin sinne mistä oltiin tultu, outoa ajattelin, mutta Aron porhalsi hullun vauhdilla ja itselläni oli melko pian jalat ihan maitohapoilla, kun pyritin pysyä sen perässä, hetken päästä tultiin kohti sitä janapaikkaa ja tiesin, että näin tää jälki ei voi mennä ja kas kummaa, näin maassa uunituoreita peuran papanoita, josta tiesin, että piru vie, ollaankin Peuran jäljellä. Että se siitä sitten. Herra Aron vaihtoi Hannan jäljen peuraan. Tämä ei itselleni ollut yllätys, sillä perjantaina ihan metsälenkillä Aron lähti peuran jäljelle ihan omatoimisesti ja sain huudella sitä ainakin 10 min ennenkuin pikku bc saapui takaisin. Silloinkin näin maassa uunituoretta peuran peetä ja kaikki koirat oli normaalia aktiivisempia, vain Aron voi hyljätä koko porukan ja lähteä itsenäisesti peurajahtiin..... Että sellaista.

Super kiitos kuitenkin Hannalle, joka ajoi Kangasalle ihan toiselta puolen pirkanmaata. Onneksi osasin tehdä Huille kai ihan kivan jäljen, ettei ne ajanut Kangasallle ihan turhaan.