Ääntelykriisi

Eilisen harjoituksen johdosta meinaa mennä yöunet. Tosin yöllä parhaat suunnitelmat tulevat mieleen ja nyt toimintasuunnitelma ääntelyn hallitsemiseksi hahmottuu. Lisäksi kävin tänään töiden jälkeen reippaalla lenkillä Elviksen ja Aronin kanssa ja Maijan blogista kopioituna tein sellaisen vauhtilenkin, jossa ensin kävelyä 15 min, sitten juoksua 15 min, kävelyä 15, juoksua 20 min ja kävelyä 20min. Pakkasta oli -14 kun lähdin lenkille ja tarkkailin niin itseäni kuin koiria, että onko liian kylmä. Mutta kaikilla juoksu kulki mukavasti ja tuli tosi hyvä olo sen jälkeen.

Joten jatkossa en tee suunniteltua treeniä, jos Aron on eilisessä mielentilassa eli piippaili ihan koko ajan, kun ei tehty mitään.

Aronin treenit helpottuvat, teen paljon helppoja pentutreenejä, joissa se onnistuu ja saa tätä kautta itsevarmuutta. Tämän pohjalta tulee ajatus, että Aronin piippailu on epävarmuutta ja varmuuden kautta se poistuu. Itsevarman koiran siis ei pitäisi piippailla, kun se tietää mitä tehdään ja mitä siitä seuraa.

Ylläolevaan liittyy säännöllinen kisapalkkauksen harjoittelu. Eli kaikki Aronin tekeminen kuitataan ensin samalla tapaa kuin kokeessakin tekisin ja varsinainen palkka tulee vasta tämän jälkeen, jos tulee. Näin koiran ei tarvitse hämmentyä kokonaisen liikkeen jälkeen siitä, että teinkö oikein, vaan se saa sen saman iloisuuden ja aidon kehumisen eikä sen tarvitse mennä epävarmaksi tilanteesta.

Näiden lisäksi teen vauhtitreeniä erikseen. Eli tarkoitus on hakea maksimaalista vauhtia ja intoa yhteiseen tekemiseen. Tästä tiedän, että joku ajattelee, että nyt menee pieleen. Mutta olen huomannut, että jos koira juoksee täysillä ruutuun tai ottaa vauhtiluoksetuloa, pitää sen olla varma siitä mitä se tekee. Ei se silloin piippaile ja kysele tekeekö oikein.

Näiden lisäksi mietinnässä on, mitä teen jos Aron piippaa jossakin tilanteessa. Opetanko tähän tilanteeseen jonkin rauhoittumiskäskyn, jota on harjoiteltu kotona erikseen.

Joka tapauksessa kaikki treeni tähtää äänettömyyteen ja siihen, että koira keskittyy minuun täysillä. Eilen se ei keskittynyt. Ehkä me nyt aloitetaan jostakin ihan helposta ja iloitaan onnistumisesta, mitäs sanotte?

Kokeilin tietysti pihassa, tätä uutta suunnitelmaa ja epäilemättä, Aron piippaa epävarmuudesta, se ikään kuin kysyy, että tämäkö. Aloitin mielestäni helpolla harjoituksella, asetun aloitusasentoon ja sanon sivu, koira tulee sivulle ja saa kehut ja palkan. Mutta muutaman toiston jälkeen piip tuli siinä heti käskyn jälkeen, lopetin hetkeksi ja aloitettiin alusta, taas piip tuli, esim onnistuneen suorituksen jälkeen kun kehuin koiraa, en ehtinyt edes kaivaa taskusta namia, kun se ehti jo piipata. Just. Ja eikun pähkäilyä lisää, miten tekisin tuon pennulle, jolle pitäisi saada vaan onnistumista ja iloa. Makupala käteen ja kun koira tuli sivulle se sai palkan, nyt tein nopeita käännöksiä tai liikkeitä ja aina kun koira kerkesi sivulle, se sai palkan. Neljä pilkottua nakkia hupeni äkkiä, mutta siis palkkaa tuli tiheään ja paljon eikä yhtään piip ääntä. Sitten tei niin, että pudotin palkan aina maahan kehun jälkeen ja juoksi itse karkuun. Aronista hauska leikki, kannatti tulla sivulle lujaa ja taaskaan ei yhtään piipääntä. Loppuun nakki lentää maahanmenoissa, eli aina maa-käskyn jälkeen nakku lensi ja menin itse vauhdikkaasti koirasta pois päin ja koira kävi itsekin nopeasti maahan saadakseen uuden nakin. Tämmösiä me leikittiin ja piippailu loppui kuin seinään. Mielenkiintoista!!