Tänään Aronilla vapapäivä, sillä eilen tuli tehtyä niin paljon. Meillä oli illalla Päivi Nummen agilityt, joka on kyllä tosi kivaa.
Teemana oli kepeille meno eri kulmista. Keppeinä meillä on kujakepit, jotka sujuu mukavasti ja nyt otettiin aina hypyn kautta kepeille meno ja luonnolisesti eri hyppyjen takaa ja minä välillä vasemmalla puolen ja välillä oikealla. Ihana kun Päivi muistaa aina mainita, että ota nyt siltä ei tokopuolelta. Itse tekisin kaiken vaan koiran ollessa vasemmalla, "miten niin kaavoihin kangistunut". Kun Aron alkoi keksiä, että kepeille mennään ja minä en mennyt sotkemaan sinne keppien eteen, se oivalsi ihan itse keppien sisäänmenon ja kujakeppien päässä oli aina makupalalautanen palkkana.
Sitten tehtiin keinua ja Annan neuvoista oli kontakteilla apua, sillä Aron otti hyvät on-off asennot ja näytti vielä nauttivan siinä olostaan.
Omaa vuoroa odotellessa otin vähän omia juttuja itsekseni, kuten putken pään hakemista, kun putken pää oli "pimeä". Ja sitten lähetys suoraan putkeen ja sieltä vauhdista maahanmenoja, kun tuli putkesta ulos. Näin tuli vähän leikittyä tokoa siinä agiesteiden kanssa. Tein myös yksittäistä pientä hyppyä, jossa yritän kääntää Aronin aina tiukasti lelulle heti esteen jälkeen, vuoroin vasemmalle ja vuoroin oikealle.
Lopuksi tehtiin pikkurataa. Renkaalla sattui kömmähdys, joka toivottavasti ei jäänyt Aronin muistiin. Tähän asti ollaan harjoiteltu rengasta medi-korkeudella ja nyt Aron hyppäsi Canis-areenalla olleen minirenkaan niin että sen selkä osui renkaan yläreunaan. Canis-areenan rengas ilmeisesti on vain kahden korkeuden rengas, kun taas Kana-areenan rengasta voi säätää sentti sentiltä. Päivi tästä totesi, että voidaan ihan hyvin ottaa rengasta kääntämällä este maksi-korkeuteen, mutta Aron sitten pyrki renkaan alta. Totesin, että parempi ottaa rengas toisella kertaa käsittelyyn ja jatkettiin rataa. Ohjelmassa oli siis suora putki, jonka jälkeen 5 hyppyesteen pyöritys, johon sisältyi ainakin yksi valssi. Ja me onnistuttiin kerrasta tämä viisi estettä, jonka jälkeen kepit ja se oli siinä. Tulipas hyvä mieli, että ihan ekan kerran osasin ohjata koiraani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti