sunnuntai 12. joulukuuta 2010

kokeenomaiset treenit

Sunnuntai-illaksi meillä oli ohjelmassa kokeenomaiset treenit. Siellä jokainen teki oman luokkansa mukaiset liikkeet ja itse olin etukäteen suunnitellut ottaa kokeenomaisesti kaikki voi-luokan liikkeet, joista jätin pois seuraamisen, metallinoudon ja kaukot. Näistä metallin ihan kylmyyden takia ja kaukot eivät kestä vielä 6 asennonvaihtoa koe-etäisyydellä. Joten suunnitelma oli hyvä. Toteutus äärettömän huono.

Jo siinä vaiheessa kun otin Aronin autosta se oli kiihkeässä tilassa. Kun maneesin ovi avautui se piippasi. Yritin vaan talutella sitä maneesissa, mutta piip ja piip. Toinen koira suoritti liikkeitä kehässä ja kehän ulkopuolella oli hyvin tilaa. Kehä-olosuhteet hyvin hiljaiset, kun kuului vain liikkurin ohjeistus suorittavalle koiralle. Aron aivan ylikierroksilla. Yritin laskea virettä syöttämällä makupalaseuraamisen tyyppisellä jutulla sille ruokaa, mutta se piippas ihan koko ajan, paitsi silloin kun lihapulla oli suussa. Sitten tein jonkun lyhyen maahan jätön, joka meni hyvin, mutta heti kun koiran otti kontaktiin ja seuraa, ihan älytön piipitys. Kokeilin juoksuttaa sitä yhden tolpan ympäri ja sitä kautta laskea virettä, mutta turhaan. Koiran keskittyminen oli huonoa ja eikä minulla ollut mitään aseita laskea sen mielentilaa. Joten siitä kehään....

Aloitimme liikkeestä istumisella. Aron taisi sanoa piip, siinä kohtaa onko ohjaaja valmis. Lähdimme seuraamaan, mutta seuraaminen järkyttävän huonoa, koira katseli merkejä, joita oli ympärillä ja eikä keskittynyt hommaan, kävi istumaan käskyn kuuluessa ja loppu meni hyvin. Siitä kisamaiset kehut ja luoksetulon alkuun.
Luoksetulossa jäi hyvin odottamaan käskyjäni ja lähti vauhdikkaasti tulemaan ensimmäisellä tule-käskyllä, seisominen valui pitkäksi, lopulta seisoi. Siitä maahanmenon teki paremmin ja maasta tuli eteeni melko kivasti, ehkä jäi vähän vinoon istumaan. Sivulle siirtymisessä tuli piip-ääni. No kisamaiset kehut ja jatkettiin ruudun aloitukseen.
Ruutu onnistui, ainoat virheet olivat itselläni, jäin odottamaan liikkurin käskyä yhteen ihan turhaan kohtaan ja eli kun koira oli ruudussa seisomassa, odotin hetken, että sanookos liikkuri tässä välissä jotain, ei sanonut ja käskytin koiran maahan. Toinen töppö oli siinä, että kävele kohti aloituspistettä, en kävellyt. Koira pysyi ruudussa käskyyn asti ja tuli lujaa. Siinä vaiheessa kun seurasi ja liikkuri sanoi liike seis, tuli taas voimakas piip. Eli ihan kuin olisi odottanut, että viimeistään tässä vaiheessa tulee palkka ja kun sai suullisen kehun, kierros koiran päässä vaan nousi. No siitä hyppynoudon aloitukseen.
Hyppynouto melko hyvä, kapulan luovutusvaiheessa saattoi pitää kapulaa vähän huonosti suussa ja en enää edes muista, miten siirtyi sivulle, olin jo ihan alamaissa tässä vaiheessa. Homma kyllä videoitiin, mutten kestä varmaan edes katsoa sitä, sillä itku ei ollut enää kaukana. No tunnari enää jäljellä.
Kerroin koiralle moneen kertaan, että etsitään omaa. Tunnarissa omat kääntymiset meni ihan ok, huomasin, että Sari vei kapulat käsissään ja se oma oli tunnariastian kannen päällä. (Olen pähkäillyt tänään tunnaria pitkään ja siitä voisi kirjoittaa ihan oman otsikon, mutta jätän sen toiseen kertaan.) Koiralle käsky etsi ja koira painoi kaasu pohjassa tunnareille, hämärä muistikuva oli, että tuliko tässä lähdössäkin ääni, en ole varma, kapuloilla ei haistellut sitten yhtään vaan taisi napata lennosta vaan kapulan ja tuli se suussa miljoonaa luokseni.

Joten monta pientä edistystä itse liikkeissä, mutta todella pysäyttävää todeta, että tästä ei tule nyt näin yhtään mitään. Joku taikakeino pitää minun keksiä, millä rauhoitan koiran ja lasken sen vireen alas. Tokoilu on koirasta kivaa, mutta tuolla sen aivokapasiteetti ihan vuoti yli äyräiden. Tiesin jo etukäteen, että kaukoista ei olisi tullut yhtään mitään eikä seuraamisesta, joten onneksi nyt ei edes tehty niitä. Niissä pitää keskittyä ja nyt se oli erittäin vaikeaa. Ja kaikilla muilla oli upeita ja hiljaisia suorituksia,joita seurasin itse ihastuneena, että kuinka jotkut osaa. Joten itselläni hiljaisuuden ja nöyrtymisen paikka on nyt. Aloitamme alusta, mutta miten, sitä mietin ensi yönä.

1 kommentti:

  1. Katso vaan se video kuitenkin! Vaikka ihan yksin ja hiljaa itseksesi, mutta varmasti tekee hyvää katsoa se!


    Ps. laitoin sulle jo pari meiliä!

    VastaaPoista