Perjantaina kaikki koirat pääsivät tunniksi juoksemaan metsään hyvään hankeen ja siinä niiden päivän kohokohta taisi ollakin. Lauantaina sitten kävin kaikkien kanssa remmilenkillä ja sitten pakkasinkin jo autoon Aronin ja lähdimme Kana-areenalle Lotta Vuorelan agilitykoulutukseen. Lotta on kyllä hyvä kouluttaja, tosi tarkka, vaativa ja ystävällinen. Jaksoi vääntää mulle taasen rautalangasta koiran ohjaamista.
Ennen agilityä tein hiljaisessa hallissa pari tunnaria. Ensimmäisen tein ihan tavallisen tunnarin alkuvirityksineen itse vieden kapulat, hyvin onnistui. Toisen tein hiukan vaikeamman, sillä asettelin kapulat putken suun eteen ja lähetys etsi, jolloin koira laukkasi kohti putkea. Ei keskittynyt kuitenkaan agilityputkeen vaan ajatus oli heti etsimisessä, mikä oli kiva juttu ja oma sieltä löytyi. Tässä vaiheessa alkoi tullakin väkeä halliin ja oli hyvä siirtyä agilityvireeseen.
Tänään ohjelmassa oli alkuverryttelyä renkaalla. Koira hyppelee kahden ohjaajan kanssa ja välissä on rengas. Rengasta Aron on tehnyt lähinnä medikorkeudella ja jos rengas nousee maksikorkeudelle, se menee renkaan alta. Nyt tällä leikillä saatiin lyhyessä ajassa monta toistoa ja rengas oli jo lähes maksikorkeudellä, Aron joutuu ihan katsomaan, että mihin itsensä sihtaa.
Sitten tehtiin rataa, jossa oli miljoona hyppy-estettä, pussi, putkia ja muuri. Radalla tehtiin pimeään putkeen lähettämistä, valsseja eri suuntiin, erilaisia kaarteita, välistä vetoja ja vaikka mitä. Rata laitettiin ensin puoliksi ja ensin noin 10 estettä taisi kuulua siihen. Ja kun tuli vaikea kohta, niin sitä hinkattiin. Välillä Lotta piti Aronia ja minun piti ohjata homma ilman koiraa. Aron kävi myös kierroksilla ekassa erässä, räksytti ärsyttävästi ja välillä sen ajatusta piti rauhoittaa ja sitten taas jatkettiin. Kakkoskierros jatkoi samaa rataa eteenpäin ja taas piti muistaa valssit sinne ja tänne ja oma liikkuminen sekä kädet, käskyjen ajoitus ja voi luoja mitä kaikkea. Ja nyt alkoi meikäläisenkin valssi ihan kulkea. Ja Aronin räksytyskin hiljentyä, kun sen oli pakko keskittyä lukemaan minua. Lopputulos oli onnellinen ja hämmästynytkin, että me selvitettiin melko vaikeitakin ohjauskiemuroita. Positiivista oli, että pimeä putken suu on Aronille melko helppo, samoin pussi esteenä on sille palkka. Eli opettavaista hommaa, ollaan väsyneitä ja onnellisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti