Ahkeraa tokoilua kotinurkissa

Tämä viikko ollaan oltu täysin kotosalla. Onneksi Petran kuume on nyt helpottanut ja vielä tämä päivä kotona, huomenna näillä näkymin työ ja koulut kutsuu. Petra täyttää ensi viikolla 8.vee ja siitä tuo ikä on jo hyvä, sillä olen käynyt lenkittämässä koirat melko normaalisti, Petra kestää kyllä tunnin yksin olon tv:n seurassa. Eilen kävin juoksulenkillä ja hyvältä tuntui, sitä pitää ottaa säännölliseen viikko-ohjelmaan. Tosin aika pieniä noi meikäläisen juoksut on, mutta koirat nauttii ja itse yritän pysyä perässä.

Aronin kanssa ollaan tokoteltu moneen eri kertaan, sisällä ja ulkona ja sekä että.
Ääntely-reeni: tänään näytti ensimmäisen kerran siltä, että koira muisti, mitä ollaan juteltu. Eli sain aikaiseksi seuraa ja askel eteenpäin ilman ääntä. Hyvä. Tosin eilen sitä kerrattiin moneen otteeseen ja ärsyttävä juttu on kyllä. Saattoi tehdä tuon harjoituksen ihan hiljaa, mutta kun kehuin ja kaivoin makupalan taskusta, tuli tässä palkka vaiheessa piip.

Kaukoja: ulkona oli selvästi vaikeuksia kohdassa seiso ja siitä taka. Koira on selvästi oppinut, että etu-käskyn jälkeen tulee taka. Siis tietyllä tapaa sama seisomisasento, mutta etuhan on meillä istumisesta seisomaan ja seiso on maasta ylös seisomaan. Pelkkä maasta seiso on helppo, kaukaakin. Eli lisää vaan näitä, että kaikista osista tulee varmoja.

Tunnari: tämä tehtiin niin, että koira odotti sisällä, kun tein parvekkeelle rivin tunnareita, takaovi oli auki, että se näki mitä tehdään ja lähetin sen sisältä ulos tunnareille. Aronista selvästi hauskaa ja toi omansa, tosin tunnarikapulan kanto ja sen kanssa asettuminen eteeni meni ihan hassusti. No näiden jälkeen harjoiteltiin tunnarin pitoa ja kantoa. Tein jopa eteiseen yhden hypyn ja sen taakaa sitä tunnaritikun hakua.

Koska Aronin tunnari on siinä tilassa, että kyllä se kotona osaa, pitää siis sitä luonnollisesti tehdä muualla. Joten käydessäni kaupassa (kangasalan Prisma) otin Aronin mukaan ja tunnarit. Ajoin sivummalle tekemään, ettei nyt ihan ulkovien eteen, mutta huomasin ympäristön vaikuttavan suoritukseen. Joten ei se nyt ole ihmekään, ettei se onnistu vaativissa ympäristöissä, kuten maneesi. No ensimmäinen tunnari tehtiin kapularivistöllä. Tässä Aron meinasi maistaa viereistä, tai varmaan maistoikin, mutta päätyi omaan ja toi sen haisteltuaan kaikki läpi. Joten melko hyvä, mutta ei riittävästi. Tehtiin toinen vaihtaen paikkaa, kapulat oli seinän vieressä lähellä mustin ja mirrin ovia. Lähetin koiran etsimään ja se possu meinas mennä nostamaan jalkaa viereiselle roskikselle, murr ja koira takas sivulle. Uusi yritys ja nyt oli hyvä. Tehtiin vielä kolmas tunnari vähän siihen mustin ja mirrin kupeeseen, nyt Aron lähti kapuloille, mutta juuri kun se oli omalla, joku vieras ihminen huuteli minulle autosta ja Aron hetkeksi menetti ajatuksen. Pyysin vain uudestaan etsimään ja nyt kävi uudestaan kapulat läpi ja päätyi omaan, jonka toi. No mitä tästä opimme? Tunnaria pitää vaan nyt yleistää, sillä missä tahansa kokeessa voi tulla mitä tahansa häiriötä ympäristöstä. Ja oma viritys kyseistä liikettä kohtaan voisi olla vielä parempi ja mietin, että nostanko tunnarin superpalkkasarjaan, eli oikeasta tunnarista saisi maukapalapurkin palkaksi, kun tekee hyvin. Hmmm...vaikea liike!! Miten tästä tehdään pomminvarma juttu?


Edestä sivulle: nämä on jääneet huonommalle reenille, joten niiden kertausta sisällä. Harjoiteltiin jo sitä, että koira on ihan edessä istumassa ja siitä kiepsahdus sivulle. Tämä on ollut vaikeaa Aronille kun tavoite on se parempi tekniikka kuin ensin opittu. Tämä parempi tekniikka oli se että koira lähtee takapää edellä sivulle, vanha tekniikka oli pää edellä.

Luoksetulo: tätä tehtiin ulkona. Eilen otin yhden luoksetulon, missä stoppi ja sen jälkeen vielä jatkettiin maahanmenoon. Yllättäväkin hyvä. Tänään jatkettiin, mutta maahanmeno oli jostain syystä vaikea, tarjosi stoppia ja toisesta käskystä maahan ja täähän ei ole hyvä juttu ollenkaan. Sitten kiertojen kautta harjoiteltiin tätä. Ja väliin yksi suora luoksetulo ilman mitään, koska ennakointi nostaa välittömästi lippuaan.