Kotitokot

Treenimme pyörii tiettyjen teemojen ympärillä ja eilen vuorossa oli taasen
Äänetön seuruu
-tässä Aron otti vähän nokkiinsa, kun peruutusaskel taakse pitäisi mennä äänettömästi. Peruuttaminen niin temppuna kuin seuraamisessa aihetttaa piip-äänen ja kun sitä ei saanut tehdä, alkoi myös Aronin positiivinen asenne sammua. Itselle tuli tunne, että nyt liikutaan niin vaarallisilla vesillä. Jätin nyt sitten vielä peruutusaskeleet hautumaan ja otettiin pihassa vain askelia eteenpäin ja hiljaa. Tämän jälkeen siirryttiin muihin liikeisiin, jotka Aron teki nyt tosi hyvällä asenteella ja paremmin, joten jotain hyötyä tiukentuneesta asenteesta on. Tunnen itseni vaan niin pahaksi ihmiseksi, miksen ole jo aikaisemmin puuttunut tähän ääntelyyn, sillä nyt vaikeeta on olla ihan hipi hiljaa. Ja ongelma on seuraamisessa sekä odottamisessa liikkeiden välissä. Ja olen ihmeissäni siitä, että miksi Aron piippaa monissa arjen asioissa.
Luoksetulon eri osat
-Tänään pääpaino oli se, että saisin aikaiseksi maahanmenon luoksetulossa. Tein ensin kaikenlaisia maahanmenoja, joissa itse peruutin ja koiran piti mennä maahan ja sitten kiertojen kautta ja lopulta ihan liikkeessäkin. Myös kaikki aloitukset oli hyviä.

Kaukokäskyjä
-näitä tehtiin sekä sisällä että ulkona. Sisätiloissa huomasin, että avo-luokan istu-maahan- sujuu väärällä tekniikalla ja kun sitä muisteltiin, alkoi maahanmeno sujua taas takapäätä liikuttamatta. Harjoittelin myös ulkona sarjaa istu-seiso-maahan, jossa nyt hain malttia siirtojen väliin sekä sitä, että olen aina asennonvaihdon jälkeen hiljaa. Ollaan pitkään harjoiteltu aina vaan yhtä vaihtoa kerrallaan tai niin, että suullinen kehu välissä. Loppu-illasta malttiakin alkoi löytyä, joten eiköhän noissakin taas eteenpäin päästy.