Tänään koin saavani ahaa-elämyksen tuon kisapalkkauksen kanssa. Tehtiin Aronin kanssa pikkureeniä ensin sisällä, jossa harjoittelin sen kanssa kaukojen kolmea eri liikkeenvaihtoa seiso-istu-maa järjestyksessä. Kun sisällä tuo sarja onnistui kerrasta hyvin, menin vapauttamaan koiran ja kehuin sitä jo kävellessä kohti koiraa, iloinen kisapalkkaus ja sen jälkeen vasta lelu palkaksi.
Sitten sama ulkona ja se onnistui täsmälleen samalla tapaa sielläkin. Etäisyys kaukoissa oli jokusia metrejä, pääasia oli kolme siirtoa joiden välissä en puhu mitään ja sen päälle kehut + palkka. Aron teki äänettömästi hommia :-)Ja koska viikon teema on, että ei hinkata mitään, teimme yhdet kaukot ulkona ja se siitä liikkeestä tällä kertaa. Tämän päälle halusin ottaa ihan perusluoksetulon eteen istumaan, jossa ensimmäisellä tänne-käskyllä taisi tulla vinoon, no uusi ajattelutapa tähän ja enkä palkannut vaan tein jonkun maahanmeno liikkeen väliin, josta palkka ja sitten uusi jättö istumaan ja tänne-käsky. Tuli suoraan eteen istumaan. Siinä kun koira istui edessäni ja tuijotti minua, tuli kehut ja taas palkkaus selvän viiveen jälkeen. Tuntui kummastakin hyvältä ja en saattanut Aronia siihen tilanteeseen, että se epävarmana joutuisi kysymään minulta, että tätäkö vai tätä.
Vaikeeta tämä koirankoulutus, siis minulle. Olen joutunut varmaan enemmän kuin pitkään aikaan miettimään tapaani palkata, suhdetta koiraan, oppiiko koira rangaistuksesta jotain (tämä koski kohtaa, missä sanoin koiralle murmur, jos se piippasi seuraamisen yhteydessä), kuinka paljon pitää olla haasteita treeneissä, ettei koira kyllästy ja olenko tehnyt liiankin haastavaksi hommaa. Mutta hyvältä tuntuu tämä helpotettu malli, missä tähdätään vaan suureen onnistumisen määrään ja itsevarmuuteen. Joten koirankoulutus taitaa olla nimenomaan sitä ohjaajan kehittymistä, että se voi viedä koiraansa eteenpäin. Rankkaa, mutta toivotaan, että tämä seuraa vielä äänetön seuraamisliike :-)
Aivan loistavaa Heidi! Itse olen samaa mieltä kanssasi. Tämä tällainen jos mikä kehittää ihmistä kouluttajana, kun oikeasti joutuu pohtimaan millä palkkaa, miten sen tekee, mitä ennen sitä tapahtuu ja mitä sitten sen jälkeen jne. Uskon, että kaikki osaa huomautella koiralleen ja rempoa hihnastakin esim. jos seuraaminen valuu liian eteen, mutta ei siinä kouluttajan taidot kehity miksikään ja sellainen myös mielestäni kiihdyttää ja lisää koiran epävarmuutta ja sitten vaikka homma pelaisi sillä kerralla lopulta, niin taas ollaan samassa tilanteessa seuraavalla treenikerralla ja näin se oravan pyörä on valmis!
VastaaPoista